TULEVAISUUS ON NYT
1990: Kellarisodan vuosi
Vuonna 1990 erääseen kellariin liittyvät tapahtumat asettivat yhtiön olemassaolon vaakalaudalle, vaikka suuri enemmistö JNT:n tilaajista oli siitä täysin tietämätön.
Kaksi suurta tapausta kehystivät vuotta. Berliinin muurin murtuminen osoitti, ettei kylmä sota ollutkaan ikuinen. Itä-Euroopan hallinnot avautuivat vauhtia, jota kukaan ei ollut osannut kuvitella, ja ihmiset riemuitsivat maailman muuttumisesta. Samalla talouslama laajeni ja levisi armottoman kulkutaudin tavoin. Paikallisella tasolla siitä nähtiin esimerkki vuoden alussa Farm-Frysin konkurssissa, joka jätti jälkeensä 90 miljoonan markan velat.
1. helmikuuta 1990 alkoi pankkilakko, jolle jälkikäteen annettaisiin lähes symbolinen merkitys. Kun pankkiväki palasi työnantajapuolen kanssa käydyn katkeran taistelun jälkeen työpaikoilleen 2. maaliskuuta, heidän maailmansa ei ollut enää ennallaan.
JNT toteutetti aiemmin päätetyt laajennushankkeet kuitenkin suunnitelman mukaisesti. 25. toukokuuta soitettiin historiallinen puhelu, kun JNT:n hallituksen puheenjohtaja Lars Holmström soitti Kokkolan Puhelimen (KP) hallituksen puheenjohtaja Mikko Talvitielle verkkoryhmärajan yli ja näin vihki käyttöön oikojohdon, josta osapuolet olivat edellisvuonna päättäneet.
Tarkasti ottaen puhelu oli turha, koska herrat
Bosundin ja Öjan oikojohto vihittiin käyttöön 25. toukokuuta 1990. JNT:n puheenjohtaja Lars Holmström (vas.) soittaa KP:n puheenjohtaja Mikko Talvitielle (oik.). Apunaan yhtiöiden toimitusjohtajat Johan Lindholm ja Bo Eklund.
seisoivat sen aikana vain muutaman metrin päässä toisistaan – toki kumpikin omalla puolellaan verkkoryhmän rajaa, yksi Bosundissa, toinen Öjassa.
Pari viikkoa myöhemmin Autonet otettiin JNT-alueella käyttöön. Käyttäjämäärä oli aluksi mitätön, mutta tapahtuma on silti historiallisesti
merkittävä. Tästä lähtien JNT harjoitti itse matkapuhelinliikennettä.
Elokuussa koottaessa yhteenvetoa Autonetin ensikokemuksista suppea kuuluvuusalue todettiin sen suurimmaksi heikkoudeksi. Asiantilan korjaamiseksi Purmoon rakennettiin tukiasema.
Matti Puhakka
Raimo Vistbacka
Pekka Vennamo
Ilkka Kanerva
Kaapelitelevisiota varten tarvittavaa isoa koaksiaalikaapelia lasketaan merenpohjaan Hoppholmenista Pirilöön kesällä 1990. Lars Gunnar, Leif Backström, Mikael Hästbacka ja Börje Brännbacka.
Seuraava reaktio oli huomautus. Liikenneministeriö ilmoitti, että Vaasan Läänin Puhelimen (VLP) ja JNT:n Autonetin yhteisjärjestelyt eli yhteinen vaihde matkapuhelinliikennettä varten ”ovat osin laittomia, ja niihin on puututtava”. Asiassa ei kuitenkaan painostettu enempää, ja liikenne saattoi jatkua häiritsemättä. Lupaa laajennettiin, mutta kuitenkin vasta kesällä 1991.
Radiolinjan toimilupa
Radiolinja, joka oli yhtiönä perustettu jo syksyllä 1988, joutui käymään toimiluvastaan sitäkin ankaramman taiston. Porvarilliset ja sosiaalidemokraattiset ministerit olivat siinä nokakkain. Äänet menivät hallituksessa tasan, koska pääministeri Harri Holkeri oli Helsingin Puhelimen (HPY) hallituksen puheenjohtajan ominaisuudessa jäävi eikä voinut äänestää asiassa.
Kurt Nordman kuvaa, miten asia laajeni ”aivan puhtaaksi valtapolitiikaksi”. Holkeri pyrki keväällä 1990 murtamaan pattitilanteen käymällä tiiviitä keskusteluja sosiaalidemokraattien edustajan, sisäministeri Matti Puhakan kanssa. Asia ratkesi vasta, kun Holkeri oli näyttänyt Puhakalle paperin, jolla hän irtisanoutuisi HPY:n puheenjohtajuudesta. Holkeri ilmoitti, että hän veisi toimilupa-asian valtioneuvoston äänestykseen tulevana torstaina eikä jääviys enää sitoisi häntä.
Tuloksena saatiin sovitteluratkaisu, ja teletoimintalakiin päätettiin tehdä tarvittavat muutokset. Holkerin ei näin ollen tarvinnut luopua HPY:n puheenjohtajuudesta. Eduskunta hyväksyi uudet lakipykälät 27. syyskuuta, ja Radiolinjan toimilupa astui voimaan 1. lokakuuta 1990.
JNT merkitsi joulukuussa Radiolinjan osakkeita 55000 markalla.
Fuusioaloite
Vuoden 1990 alussa käynnistettiin määrätietoinen lobbaus Kokkolan ja Pietarsaaren välisen verkkoryhmärajan poistamiseksi. Aloite lähti ko. kaupunkien ja kauppakamarin muodostamalta elinkeinoelämän neuvottelukunnalta.
Maaliskuussa JNT:n hallitus totesi, että kaupunginjohtajat olivat yhdessä ”Pietarsaaren-Kokkolan yhteistyöryhmän” kanssa ehdottaneet verkkoryhmärajan poistamista liikenneministeriölle lähettämässään kirjelmässä. Tällainen uudistus sallisi kaupunkien välisen tiedonsiirron uutta valokaapelia käyttäen. JNT:n hallitus päätti selvittää asiaa lähemmin KP:n kanssa.
Liikenneministeriön johdossa oli SMP:n Raimo Vistbacka, joka oli lokakuussa 1989 astunut ministeriksi Pekka Vennamon tilalle tämän siirryttyä Pekka Tarjanteen seuraajaksi Posti- ja Telelaitoksen pääjohtajaksi. SMP erosi hallituksesta elokuussa, jolloin ministeri vaihtui jälleen; tällä kertaa liikenneministeriksi tuli Kokoomuksen Ilkka Kanerva.
Käytännössä verkkoryhmäraja-asiaa hoiti liikenneministeriön apulaisosastopäällikkö Vesa Palonen. Palonen ilmoitti kantanaan pian, että asia etenisi nopeammin, jos KP ja JNT yhdistyisivät. Tulevissa investoinneissa voitaisiin sitä kautta tehdä merkittäviä säästöjä. Silloin myös kyseistä valokaapelia voitaisiin käyttää sen kapasiteettia vastaavalla tavalla.
28. marraskuuta elinkeinoelämän neuvottelukunta suositti KP:lle ja JNT:lle ryhtymistä ehdotuksessa kuvattuihin toimenpiteisiin. Yhteydenpito osoitti jatkossa, että KP:ssa oltiin asiasta innostuneempia kuin JNT:ssä. KP muun muassa käynnisti selvityksen valtion roolista, mikäli yhtiöt yhdistyisivät.
Kaapelinvetoa Hoppholmen-Pirilö. Mikael Hästbacka ja Leif Backström vasemmalla, Tom Nylund ja Tommi Penttinen oikealla. Veneessä taustalla Leif Bexar.
Kellarisota
Pelot, joita JNT:n käyttämien kellaritilojen omistajan ja vuokraisännän vaihtuminen oli herättänyt, kävivät toteen elokuussa. Uuden vuokraisännän, Finsk Fastighets Förädling FFF:n, omistaja Harry Rosendahl esitti, että JNT ostaisi tilat 5 miljoonalla markalla. JNT:n koordinaattivaihtimilleen tarvitseman ylemmän kellarin kauppahinta olisi 3,5 miljoonaa markkaa.
Liikenneministeriön ylijohtaja Kai Törnblom soittaa Nummelasta Norjaan PTL:n GSM-testilaitteilla 1. helmikuuta 1990.
JNT:n hallitus tyrmäsi kaupat heti. Hinta oli aivan järjettömän kova. Tehtyään pika-arvion kiinteistöstä hallitus päätti jättää 1,5-1,6 miljoonan markan vastatarjouksen.
Talouden taantuma oli nyt jo erittäin huolestuttava. JNT:ssä arveltiin, että se olikin Harry Rosendahlin tarjouksen takana. Tiedettiin, että hän oli edellisvuonna maksanut FFF-kiinteistöstä 8 miljoonaa markkaa juuri hintojen ollessa huipussaan.
5. marraskuuta JNT:n hallitus kokoontui kriisikokoukseen. FFF oli irtisanonut vuokrasopimuksen jo 31. joulukuuta 1990 alkaen. Hallituksen puheenjohtaja Lars Holmström, itsekin juristi, arvioi, että irtisanominen oli laiton, ja ennusti, että asia vietäisiin oikeuteen. Muuttopäivää oli joka tapauksessa lykättävä kellarissa olevan laitteiston vuoksi.
Nyt tehtiin ratkaiseva päätös. JNT veisi digitalisoinnin nopeasti päätökseen yhtiön heikosta taloudesta ja yhä vaikeammista ajoista huolimatta eli korvaisi kellarin koordinaattivaihtimet AXE-laitteilla, jotka voitaisiin pienen kokonsa vuoksi asentaa omaan kiinteistöön. Koordinaattivaihtimet olivat suhteellisen uusia ja toimivat moitteetta. Mutta tilanne oli kestämätön: yhtiö ei voinut jäädä riippuvaiseksi vuokraisännästä, joka pystyi sanelemaan ehdot.
L.M. Ericssonille lähetettiin pikainen tarjouspyyntö. Hallitus arveli marraskuun kokouksessa, että uudet laitteet voitaisiin parhaassa tapauksessa asentaa jo seuraavana vuonna. Pöytäkirja on täysin selkeä: jotta Isokatu 15:n kiinteistöstä voitaisiin vapautua ”tämä investointi on tehtävä”.
Seuraavassa kokouksessaan 26. marraskuuta JNT:n hallituksella oli edessään uusi tiedotus Rosendahlilta. Siinä ilmoitettiin vuokrankorotus:
Lama syveni pohjattomaksi kuiluksi. Säästöpankkilehden kuva.
35:stä 45 markkaan neliömetriltä kuukaudessa. Hallitus ei sitä hyväksynyt. Asiasta keskusteltaisiin lakimiehen kanssa 10. joulukuuta.
Ericssonin tarjous osoittautui sikamaisen kalliiksi, kuten oli odotettavissa. Tärkeintä kuitenkin oli, että Ericsson saattoi hyväksyä järjestelyn, jossa 30 % hinnasta maksettaisiin v. 1991 ja loput asteittain vuoteen 1996 mennessä.
10. joulukuuta hallitus totesi, että Ericssonin kanssa solmittava sopimus oli valmis. FFF:n asiassa ei sen sijaan ollut edistytty. Päätettiin, että toistaiseksi vuokrankorotusta ei maksettaisi vaan pidettäisiin kiinni vanhasta vuokrasta ja valmistauduttaisiin oikeuskäsittelyyn.
Nyt ei enää ollut epäilystäkään siitä, että JNT:n oli tehtävä rajuja säästö- ja rationalisointipäätöksiä taloutensa kuntoonsaamiseksi.
Kriisiympäristö
Myös muut JNT:n lähiympäristön yhtiöt olivat nyt kriisissä, nimittäin Jakobit, Konttoripalvelu ja CreAgora. Niitä yhdisti niiden tarkoitus toimia nousevan tietotekniikka-alan kärkiyrityksinä. Lisäksi JTT oli niissä kaikissa päätoimijana. Moottorina oli JTT:n toimitusjohtaja Leif Rex.
Lyhykäisyydessään tausta oli seuraavanlainen: JTT oli syksyllä 1988 siirtynyt Konttoripalvelun pääomistajaksi tarkoituksena sopeuttaa liiketoiminta odotettavissa olevaan toimistojen tietokoneistumiseen. CreAgoran tavoitteena oli rakentaa tietotekniikkakeskittymä, joka olisi ”Pietarsaarenseudun ATK-yritysten ehdoton keskipiste”. Tätä tarkoituksta varten tehtiin mm. Jaakonkadun vanhaan JTT-kiinteistöön suurisuuntaisia korjaus- ja laajennustöitä.
Aloitteen ajoitus oli kiistattomasti väärä. Syksyllä 1990 hälytyskellot soivat jo korvissa. JTT
Kahdenlaisia puhelinvastaajia. Alempana Ekkofon 80-luvulta, ylempänä uudempi Sentaphon.
oli ehtinyt antaa omavelkaisen takauksen suurimmalle osalle Jakobitin 1,3 miljoonan markan lainaa, ilman hallituksensa hyväksyntää. Marraskuussa JTT antoi samantyyppisen takauksen CreAgoran peräti 7 miljoonan markan lainalle. Leif Rex ei silloin enää ollut JTT:n toimitusjohtaja. Hänet pestattiin kesällä 1990 toimitusjohtajaksi Vaasan Säästöpankin pelastamisyritykseen.
Mutta esittämättä oli vielä yksi draama. Konstsamfundetin edellisvuoden epäonnistunut ”kaappausyritys” oli herättänyt JTT:n omistajat, ja vuonna 1990 he kamppailivat yhtiössä eri kokoonpanoissa vaikutusvallasta. Vuoden loppuun mennessä JTT oli lunastanut suunnilleen kolmasosan osakkeista 7,6 miljoonalla markalla.
Joulukuussa ilmoitettiin, että Harry Schaumanin säätiö oli hankkinut yli 49 % jäljellä olevista osakkeista ja että JNT:n odotettiin myyvän noin 5 % osake-eränsä samalle ostajalle. Niin myös tapahtui, JNT:n hallitus siunasi asian joulukuussa. Jakobstads Tidning oli siten vaasalaisintressien käsissä.
Marian galleria: Olav Brännbacka
”Oikeudenmukainen ja reilu työtoveri joka on ollut kuvioissa jo 1970-luvulta. Tietää ja tuntee missä kaapelit ja putket ovat ja huolehtii monista rakennushankkeista.”
Marian galleria: Ingvor Grönroos
”Kiinnostus tekniikkaan ja loputon kärsivällisyys auttavat Ingvoria hänen neuvoessaan asiakkaita puhelimitse ongelmatilanteissa. Kaapeli-TV on hänen erikoisalueensa.”
