Taantuma jatkui vuonna 2009, mutta sitä tuskin huomasi JNT:llä. ”Olemme nopeassa tahdissa jatkaneet kuituyhteyksien rakentamista Pietarsaaren seudulla, saaneet yhä enemmän asiakkaita ja luoneet uusia, mielenkiintoisia yhteistyömuotoja muiden Pohjanmaan verkkojen kanssa, sekä muualla Suomessa että myös Pohjoismaissa sijaitsevien operaattoreiden kanssa", Maria Höglund tiivisti asiaa vuosikertomuksessa.
”Asiakkaamme sijoittavat liittymiin tulevaisuutta ajatellen ja päivittävät data- ja telekom-palvelujaan. Ennätysmäärä kotitalouksia ja yrityksiä liittyi vuonna 2009 JNT:n kuituverkkoon. Kohtaamamme usko tulevaisuuteen näkyy myös aivan konkreettisesti asiakasmäärän kasvuna sekä liikevaihdon 4 % kasvuna vuoden aikana.”
Monet kysyivät kuitenkin jälleen, kuten niin monta kertaa aiemminkin JNT:n historiassa, onko JNT:n kaltaisella pienellä yhtiöllä todella tulevaisuutta. Heihin kuului myös Jan-Erik Frostdahl, joka oli vuodenvaihteessa jäänyt eläkkeelle DNA:n toimitusjohtajan paikalta. Häntä haastateltiin Österbottens Tidningissä (ÖT), kuten paikkakunnan lehden nimi kuului Jakobstads Tidning ja Österbottningen - lehtien yhdistyttyä, ja haastattelussa mainittiin itsepintaisista huhuista, joiden mukaan Anvia halusi ostaa JNT:n. Oliko ajatus liiketaloudellisesti looginen?
”Ei, mikä se logiikka olisi?” kuului Frostdahlin vastaus. ”Lankapuhelut ovat uppoamassa kuin
kivi ja kiinteä laajakaista on saanut kilpailijan mobiililaajakaistasta, joka kasvaa räjähdysmäisesti. Suomessa oli viime syksynä 1,7 kiinteää laajakaistaliittymää, mutta sitten kasvu pysähtyi kuin seinään. Pidemmällä aikavälillä meillä ei
ole tilaa operaattoreille, joilla ei ole tarjota sekä kiinteää että mobiililaajakaistaa. Siksi kolme suurta – TeliaSonera, Elisa ja DNA – tulevat ostamaan pienet yhtiöt.”
Oliko JNT:llä ymmärretty tämä viesti? Frostdahl vastasi:
”Tuskin, mutta euro on yleensä hyvä opettaja. Paljon riippuu siitä, miten pitkään kassavaroja riittää. Mobiililaajakaistan kolme valtakunnallista 3G-verkkoa ovat täysin valmiina viimeistään 2010–2011. Voidaan kysyä, mistä JNT:n kaltaiset pienet puhelinyhtiöt löytävät kasvun mahdollisuuksia, kun mobiililaajakaista nopeutuu ja tehostuu. Siitä tulee vaikeaa.”
Frostdahl ei siis maininnut kuiturakentamisen merkitystä, mutta sen tekivät toiset, jotka osallistuivat lehden kommenttikentällä verkossa käytyyn vilkkaaseen ja myös asiantuntevaan keskusteluun. Kommentoijiin kuului mm. Nisse Husberg, varhainen datapioneeri, nykyään myös maanviljelijä, joka oli rakentanut kuituverkon Uudenmaan Heikinkylään jo v. 2003. Hän kirjoitti:
Mobiili ’laajakaista’ on erinomainen tekniikka – kun sitä tarvitsee vain s-postin lukemiseen. Mutta sitä ei voi millään tavalla ’skaalata’ ylöspäin, kun tarvitaan 100 Mbps ja 1 Gbps nopeuksia [...]Langaton tekniikka luultavasti varataan tulevaisuudessa ajoneuvoihin ja muihin sovelluksiin, joiden täytyy olla langattomia. Kaikki kiinteät liittymät siirtyvät kuituun. HD-TV:n nopean kasvun myötä kapasiteetin tarve lisääntyy radikaalisti – eikä vain televisiota varten vaan etenkin etätyössä tarvittaviin videokokouksiin. Kaukana tulevaisuudessa ei ole sekään, että 100 Mbps käy liian pieneksi ja Gbps- verkot välttämättömiksi.
Kaikkialle syntyy pieniä kyläverkkoja, jotka rakentavat omat kuituverkkonsa, koska ”markkinat” (lue: teleoperaattorit) eivät ole pystyneet tarjoamaan niitä. Nämä kyläverkot alkavat tietenkin tehdä yhteistyötä, ja meillä on samankaltainen tilanne kuin silloin, kun joka kylällä oli oma puhelinosuuskuntansa. Sitä paitsi nopeat dataverkot lisäävät suunnattomasti palveluntoimittajien määrää – joka mökki voi periaatteessa alkaa toimittaa palveluja...”
Jan-Erik Frostdahl kuvasi vastineessaan, miten televiestintäala oli kehittynyt täysin toiseen suuntaan. ”Operaattorit ovat ilman valtion rahaa ja erilaisia osuuskuntia ja kyläyhdistyksiä myyneet noin 1,7 miljoonaa kiinteää laajakaistaliittymää.” Nyt kasvu oli pysähtynyt. Sen sijaan liittymien kaistanleveys kasvoi hyvin nopeasti. Plus että mobiililaajakaista oli alkanut saada ilmaa siipiensä alle syksyllä 2008.
”Arvelisin, että muutaman vuoden kuluessa meillä on Suomessa lähes neljä miljoonaa laajakaistaliittymää (1,7–1,8 kiinteää laajakaistaliittymää, loput = enemmistö mobiilipuolella). Näin sen vuoksi, että asiakas ostaa sentyyppisen liittymän, joka täyttää hänen palvelutarpeensa eri tilanteissa.”
Frostdahlin mielestä asiakas ei ole niinkään kiinnostunut tekniikasta vaan muista asioista: Mitä se maksaa? Miten helppoa sen käyttö on?
Onko sille toimivaa asiakaspalvelua? Mistä sen voi ostaa?
”Jotta tämän ymmärtäisi, usein on vain rasite, että on istunut Nissen mainitsemilla [tekniikka]luennoilla. Televiestintä on aivan tavallista bisnestä – mutta jännittävää sellaista, koska ala on niin dynaaminen.”
Nisse Husberg vastasi, ettei edes tuleva 4G- tekniikka LTE muuta sitä tosiasiaa, etteivät taajuuskaistat riitä.
”...teleoperaattorit ovat katsoneet vain nykypäivän tarpeita ja omia tuottojaan. Siksi olemme Suomessa jäämässä pitkälle jälkeen kehityksessä. [...] Täällä istutaan ja odotetaan, että ’markkinat’
rakentavat verkot – ja sitä on odotettu nyt jo vuodesta 2000. Luultavasti odotamme aina vuoteen 2015 ja sitten ihmettelemme, miksi olemme jääneet jälkeen [...]joka ei halua nopeaa liittymää, voi aina jatkaa teleoperaattoreihin luottamista. Mutta silloin ei pidä myöskään valittaa, kun uudet videopohjaiset palvelut eivät toimi.”
Esimerkki siitä, että JNT:n alue erosi muun Suomen kaavasta, saatiin Kuhmon pohjoispuolella Iivantiirassa asuvan säveltäjä Philip Donnerin lähdettyä mukaan keskusteluun: ”Aika mielenkiintoista, että kuidun vastustajat ottavat argumenttina esiin ’tekniikkapuheet’. Tämä mielipide ei perustu syvään osaamiseen tai pitkään kokemukseen, vaan se on puhdasta populismia.”
Donner kertoi, että Kainuun teleoperaattori ja kyläyhdistykset olivat saaneet suuria valtionavustuksia. Ne olivat yhdessä käyttäneet nämä rahat rakentaakseen huonosti toimivan langattoman Wimax-verkon.
”Ja se että se ei toimi - niin, sitä mieltä on kyllä tavallinen kansa eivätkä tekniikkaukot.Jos tavallinen väki soittaa teleoperaattorille, saa kuulla ranskalaista force majeure –höpötystä. Mutta me emme ymmärrä, miksi joka puolella joutuu törmäämään näihin force majeure –tapauksiin?
Wimax toimi siis huonosti. Ja viestintä asiakkaiden suuntaan ei toiminut ollenkaan. Kaiken kaikkiaan olosuhteet olivat siis Pohjanmaalla ja Kainuussa päinvastaiset. Wimax oli selkokielellä tekniikkaa, jonka asiantuntijat olivat tyrkyttäneet haja-asutusalueiden kyläyhdistyksille, ja Donner koki Frostdahlin ”populistiksi” tämän ”vihjailessa”, että kyläyhdistykset voisivat kannattaa valokuituliikettä:
”Tämä kehityssuuntahan olisi varsin tervetullut, mutta voiko kukaan kertoa, miten monta kyläyhdistystä on tosiasiassa rakentanut valokuituverkon?"
Kainuussa kumpikaan taho, ei teleoperaattori eivätkä kyläyhdistykset, toimineet kuituverkon puolesta. JNT- alueella sekä teleoperaattori että kyläyhdistykset toimivat sen puolesta.
Kiina yllätti jälleen kerran globaalissa tekniikkastandardipelissä. Kiinan ilmoittama oma 3G-standardi, TD-SCDMA, oli rankasti myöhässä, minkä vuoksi Kiinan mobiiliviestintä perustui edelleen täysin GSM:lle. Tammikuussa tiedotettiin, että Kiina panostaisi kaikkiin kolmeen 3G- standardiin, omansa lisäksi myös WCDMA:han ja CDMA2000 EV/DO:hon. Kolme suurta operaattoria
(China Mobile, China Unicom ja China Telecom) velvoitettiin rakentamaan oman 3G- verkkonsa kukin eri standardilla.
Jos tämä osin tuntui epäloogiselta, siinä piili myös oma logiikkansa: kutakin kilpailevaa standardia kannattavalla teollisuudella oli nyt voimakas kiihoke panostaa väkevästi Kiinan 3G- rakentamiseen.
4G:n osalta LTE oli vuoden lopussa valmis esiteltäväksi kaupallisesti. Se tapahtui 14. joulukuuta TeliaSoneran avatessa 4G-verkon Tukholmassa ja Oslossa. Se oli yritykselle makea revanssi. Ruotsin ja Suomen telelaitoksethan olivat aikanaan luoneet perustan modernille matkapuhelutekniikalle, NMT:n ja GSM:n, mutta 3G-pelissä Telia ei nolostuttavasti ollut edes saanut omaa 3G-lisenssiä Ruotsiin. Nyt TeliaSonera toi 4G:n markkinoille ensimmäisenä maailmassa. Verkon maksiminopeus oli 80 Mbps.
Suomessa uusi, epäsovinnaisilla markkinointimenetelmillään huomiota herättänyt mobiilioperaattori GSM Suomi joutui vaikeuksiin. Kuten aiemmin on kerrottu, GSM Suomi oli juuri ennen vuodenvaihdetta siirtynyt uudelle omistajalle, Evialle, joka kuitenkin lähes välittömästi joutui vararikkoon. Asiakkaat siirrettiin Dicame-nimiselle yritykselle, jonka omistajat löytyivät Finnet- ryhmästä. Jälleen kerras siis ryhmä paikallisia teleyhtiöitä lähti hankkeeseen, jonka tarkoituksena oli vakiinnuttaa oma mobiilioperaattori.
Dicamen toimitusjohtaja Jari Isola selitti, että koska omistajat ovat paikallisia teleyhtiöitä,
Dicame pystyi perustamaan toimintansa sadan vuoden kokemukselle ja päinvastoin kuin GSM Suomi hoitamaan kaikki toiminnot itse.
JNT:lle tuli vuoden alussa mietittäväksi kauppa Elisan ilmoitettua yhtiön haluavan vetäytyä alueen laajakaistamarkkinoilta. Elisan 1700 asiakasta oli ’myytävänä’, ja JNT:n hallitus oli jo ehtinyt ilmoittaa kiinnostuksensa kauppaan, kun Elisa tuli katumapäälle.
Finnet tiedotti Supermatrix-nimiestä suurhankkeesta huhtikuussa 2009. Finnet toimi hankkeen päämiehenä, ja JNT päätti osallistua siihen
pienehköllä panoksella. Tekes oli tärkeä yhteistyökumppani, ja hankkeeseen kytkettiin kaksitoista teknistä työryhmää, joissa oli osallistujia IBM:stä, Ciscosta, Fujitsusta ja HP:stä. Investoinniksi arvioitiin yli miljardi euroa kymmenen vuoden jaksolla.
Supermatrixin tarkoituksena on, että kotitaloudet ja työpaikat saavat 100 Mbps:n liittymät ja että omaa tietokonetta ei tarvitsisi enää pitää. ”Maailman ensimmäinen hanke, jossa käyttäjät surffaavat verkossa virtuaalisilla tietokoneilla. Näyttöruutu on kotona, mutta ohjelmat pyörivät supertietokoneen virtuaaliosassa operaattorin luona”, eräässä kuvauksessa sanotaan.
Muun muassa ruotsalainen Ny teknik – lehti kirjoitti Supermatrixista:
”Asiakkaat ohjelmia ajetaan tietokoneella jossain palvelinhallissa. Kotona on vain näyttöruutu, näppäimistö ja hiiri. Loput hoituvat nopealla laajakaistaliittymällä. Etuna on, että ylläpito ja valvonta voidaan hoitaa yhdestä paikasta ja että käyttäjän kapasiteetin lisääminen on helppoa – supertietokoneesta, jossa ohjelmat pyörivät, kytketään vain vähän lisää tehoa. Tiedostojen varmuuskopiointi ja varastointi hoidetaan keskitetysti. Haittana on, että koko järjestelmä on riippuvainen verkkoliikenteen moitteettomasti sujumisesta. Vielä ei ole selvää, miten ihmiset suhtautuvat siihen, että tietokoneen tiedot ovatkin operaattorin koneella eikä omalla kirjoituspöydällä.”
Suunnitelman mukaan käyttäjärajapinta olisi valmiina v. 2012 ja Supermatrixilla olisi v. 2016 yli 100 000 käyttäjää.
Pohjanmaan liitto esitteli lokakuun lopussa Ulf Grindgärdsin laatiman IT- suunnitelman. Tavoitteeksi ilmoitettiin sellaisen ”edistyksellisen, dynaamisen, kilpailuneutraalin viestintäverkon” aikaansaaminen, joka kattaisi maakunnan kunnat.
Kantaverkon kaistanleveyden tulisi olla 2,5–10 Gbps. Tavallisen kotitalouden katsottiin vuosina 2010–2015 tarvitsevan 20–100 Mbps:n symmetrisen liittymän eli DSL-tekniikat eivät siis olisi riittäviä.
Suunnitelmassa viitataan Mooren lakiin, joka alunperin totesi, että mikropiiriin mahtuvien transistorien määrä kasvaa eksponentiaalisesti joka 18. kuukausi. Maakunnan IT-suunnittelussa pitäisi toisin sanoen käyttää lähtökohtana suoritusvaatimusten kaksinkertaistumisesta joka 18. kuukausi.
Sisältöpalvelujen edistäminen oli lisäksi tärkeänä tavoitteena liiton suunnitelmassa. Siinä mainittiin 14 erityyppistä palvelua videokokouksista hoivapalveluihin. Kuluttaja voisi vapaasti valita ja vaihtaa palveluntoimittajia.
Suunnitelmassa lueteltiin myös joukko tukialueita. Pedersören kunnassa niitä olivat Nådjärv, Nars, Yli-Purmo ja Överlappfors; Uudessakaarlepyyssä Jussila-Harjux ja Markby.
JNT-alueelle erikoista oli se, että kaksi toimijaa joutui niin ilmeisesti kilpasille keskenään. Kaikki tajusivat, että kaksi rinnakkaista kuituverkkoa tuskin oli rationaalisin ratkaisu, mutta kuten niin usein mulloinkin eri tahtotilojen kohdatessa rationaaliset argumentit jäävät sivuosaan.
JNT:n puolelta otettiin useita kertoja yhteyttä kuituaktivisteihin. Muun muassa JNT:n koko hallitus tapasi 18. helmikuuta PÖF:n (Pedersöre Öppna Fibernät) edustajia tunnustellakseen infrastruktuuriyhteistyön mahdollisuuksia. Yhteisen näkemyksen löytäminen osoittautui vaikeaksi. PÖF ilmoitti, että JNT oli tervetullut tarjoamaan palveluita osuuskunnan verkossa. Mikäli JNT näki mahdollisuuksia muuhunkin yhteistyöhön, PÖF oli kiinnostunut mutta halusi selvennystä toiveisiin kirjallisesti ”väärinkäsitysten eliminoimiseksi”.
Maria Höglund tarkensi näitä toiveita JNT:n puolesta 11. maaliskuuta. Mahdollisia yhteistyöalueita voisivat olla kuidunvaihto, putkikanaviin liittyvä yhteistyö, kaivojen yhteiskäyttö ja NetixOpen.
JNT vastasi lisäksi muutamiin PÖF:n esittämiin kysymyksiin: JNT tarjoutui sitoutumaan koko Pedersören kunnan kattavaan ’kattohintaan’ vuoden 2012 loppuun, myös ”syrjässä sijaitsevien talojen osalta” edellyttäen, että vähintään 50 prosenttia kyseisen alueen kotitalouksista liittyisi verkkoon. JNT ilmoitti, että sillä oli resurssit rakentaa valokuituverkko koko Pedersören alueelle. Kun vanhojen verkkojen saneerauksen aika tulisi, ne päivitettäisiin kuituliittymiksi.
Pohjanmaan liiton osarahoittama Pedersören kunnan valokuituhanke nimesi johtoryhmän elokuussa 2008. Sen puheenjohtajaksi tuli Allan Zittra, kunnanhallituksen monivuotinen puheenjohtaja ja myös PÖF:n, Pedersören avoimen kuituverkon puheenjohtaja. Projektinjohtajan valinta oli epäonninen. Ensimmäinen lopetti ensimmäisen työviikon jälkeen, toinen aloitti marraskuussa 2008 ja lopetti maaliskuussa 2009.Hanketta pidennettiin, ja projektinjohtajaksi pyydettiin Glenn Hägeriä, joka hoiti tehtävää maalis- joulukuun 2009.
Kuntalaisille laadittiin tiedotuslehtinen talvella 2009. PÖF julisti paikallisten aktivistien olevan suunnittelemassa kuituverkkoja kaikkialla Suomessa. Aktivistien edustajat olivat yhteistyössä Pohjanmaan liiton kanssa muun muassa keränneet Norrlannissa saatuja kokemuksia Ruotsin ns. maaseutuvaltiopäivillä:
”Ruotsissa ollaan mielenkiintoisesti paljon meitä edellä tässä kehityksessä. Etelä-Ruotsin Trelleborgista aina Norjan Hammerfestiin 310 000 kotitaloutta on liittynyt avoimiin verkkoihin, joita yhdessä kutsutaan nimellä Team Norrland. Kaupankäynti rajojen yli on EU:ssa vapaata, minkä vuoksi voimme käyttää Ruotsissa tuotettuja palveluja ja suomalaiset yritykset voivat käynnistää toimintaa ulkomailla. Kaikkein parasta on, että näin jo tapahtuu Suupohjassa, koska [avointen kuituverkkojen valtakunnallinen järjestö] FIONETS on liitetty Vaasan kautta Uumajaan.”
Valokuituverkkoa alettiin keväällä rakentaa Ähtävälle ja Purokylään, koska kotitalouksien kiinnostus oli siellä riittävän suurta.
Allan Zittra ilmoitti yllättäen vetäytyvänsä PÖF:n puheenjohtajan tehtävästä. Hän vakuutti, ettei asiaan liittynyt minkäänlaista draamaa, mutta kesti pitkään ennen kuin osuuskunta löysi uuden puheenjohtajan. ”Kukaan ei ole varsinaisesti kiinnostunut tehtävästä”, varapuheenjohtaja Peter Portin kommentoi, mutta lopulta hän kuitenkin otti itse toimen hoitaakseen.
Ulf Grindgärds kommentoi maaliskuun alussa (ÖT:n artikkelissa ’Hård kamp om fiberkunder’) kuituasiassa olevan "monia itse itsensä asiantuntijoita nimittäneitä toimijoita”. Hän toivoi Pedersören kotitalouksien ”punnitsevan vaihtoehtoja oikein”. Aktivistit kokivat Grindgärdsin seisovan heidän puolellaan, mutta maakuntaliiton virkamiehenä hänen odotettiin säilyttävän neutraalin asenteen eri kuitutoimijoihin. Grindgärds toisti usein, että jos kuituverkko rakennettaisiin kaupallisin voimin, ”verkon avoimuudesta ei ole mitään takeita”.
JNT:lle juuri tämä oli sen sanoman pääasioita: JNT aikoi pitää kuituverkkona avoimena kaikille palveluntoimittajille. Maria Höglund ja JNT:n työntekijät tottuivat siihen, että he joutuivat toistamaan tätä kerta kerran jälkeen.
Uudenkaarlepyyn valokuituosuuskunta NU-net perustettiin huhtikuussa ja rekister öitiin lokakuussa 2009.Sille valittiin 11- jäseninen hallitus, toimialueena olisi Uudenkaarlepyyn kunta
ympäristöineen, liittymä maksaisi enintään 2250 euroa. Projektinjohtajaksi tuli Mats Kronqvist.
Kunnan suhtautumista osuuskunta NU- netiin kuvattiin ”varovaisen odottavaksi”, minkä selitettiin johtuvan ”perinteisten operaattoreiden ja päättäjien/virkamiesten välisistä kytköksistä”. Osuuskunta suhtautui auliimmin Pohjanmaan liittoon kiittämällä sitä ”laajakaistastrategian aikaansaamasta eteenpäin pyrkimisestä – ennakkoluulottomasta ja edistyksellisestä kannanotosta!”
Erotuksena moniin muihin seutuihin Suomessa JNT-alue oli kuiturakentamisessa oikeutettu suhteellisen vähäiseen julkiseen tukeen. PÖF ja NU-net saivat aluksi tukea verovaroista Pohjanmaan liiton rahoituksen kautta. PÖF:n rakentama Lappforsin ja Lillbyn kylien välinen kantaverkko oli harvoja hankkeita, joka täytti kansallisen tukiohjelman ehdot. PÖF sai Pedersören kunnan takauksen lainarahoitukselleen, 400 000
eurolle, kantaverkon rakentamiseksi Lappforsista Ähtävän ja Kolpin kautta Pännäisiin.
JNT:n osalta julkista tukea olisi voitu saada kansallisen 2015-hankkeen hankkeen kautta kahteen tapaukseen – Nådjärviin ja Kasakbackaan/Kauhajärveen, Maria Höglund kertoo. ”Siitä ei kuitenkaan tullut mitään. Nådjärvissä, joka oli Soneran aluetta, kotitaloudet eivät olleet kiinnostuneita kuituverkosta ja Kasakbackan/Kauhajärven osalta Viestintävirasto totesi infrastruktuurin niin laajaksi, että tuki jäisi kovin pieneksi eikä sen takia kannattanut nähdä vaivaa byrokratian rattaissa.”
JNT toteutti tai osallistui valokuituasiassa 24 kyläkokoukseen vuoden 2009 aikana. Useammin kuin kerran JNT:n edustajat joutuivat toteamaan kokouksen osallistujilla olevan huhupuheiden
vuoksi ”väärää tietoa” JNT:n tarjouksen sisällöstä.
Luodon kokoukset voidaan tiivistää siten, ettei kilpailua kuituaktivisteja vastaan ollut mutta että kiinnostus kuiturakentamiseen oli vielä varsin maltillista.
Ala-Purmon ja Lillbyn kokouksissa kiinnostus oli myönteistä mutta ei vielä kypsää välittömään rakentamiseen. Lillbyn kokouksesta todettiin, ettei ”varsinaista keskustelua avoimista verkoista [syntynyt], vaikka PÖF:n Vilobackan edustaja oli kokouksessa”.
Evijärven Inan osalta tilanne oli se, että JNT oli aiemmin rakentanut kylään kuitukantaverkon ADSL:n toimittamiseksi loppuasiakkaille kuparijohdoilla, joita vuokrattiin Soneralta. Keväällä 2009 asiakkaat irtisanottiin TeliaSoneran ilmoitettua kupariverkon purkamisesta. Syksyllä JNT tarjoutui rakentamaan kuituverkon Inaan vuoden 2010 aikana, mikäli riittävän monta kotitaloutta lähtisi siihen mukaan.
’Vanhassa’ Pedersören kunnassa (joka siis oli ollut oma kuntansa ennen Pedersören, Ähtävän ja Purmon kuntaliitosta v. 1977) JNT:n ja PÖF:n köydenveto oli ilmiselvää. JNT päätti kuituverkon rakentamisesta Edsevön vanhaan osaan vuoden alussa, muun Edsevön ja Östensön osalta yleisvaikutelmana oli, että asiakkaat olivat toistaiseksi tyytyväisiä nykytilanteeseen.
PÖF painosti Katternössä kyläläisiä allekirjoittamaan sopimuksen. JNT vastasi kutsumalla koolle oman kokouksen. Se osoittautui välttämättömäksi, jotta JNT:n tarjouksesta voitaisiin antaa oikea kuva kyläläisille.
Tärkeä ratkaisu koski Forsbytä. Kun JNT tarjoutui pitämään tiedotustilaisuuden, yhtiö sai ensin ”porttikiellon”, mutta myöhemmin tilaisuuteen suostuttiin. Kylässä oli mitä ilmeisemmin käynnissä kiivas keskustelu. Håkan Löfqvist kertoo:
”Kylätalo oli ääriään myöten täynnä. Esityksemme jälkeen ’kylänvanhin’ Per-Erik Finne nousi esiin ja kertoi olleensa mukana perustamassa Pedersören avointa kuituosuuskuntaa mutta nyt päätyneensä siihen, ettei se ollut oikea etenemisväylä. Hän selitti, että hän lähtisi JNT:n kelkkaan ja toivoi muidenkin kyläläisten asettuvan tukemaan meitä. Niin kävikin, ja me rakensimme kuituverkon Forsbyhyn vuoden 2009 aikana.”
”Per-Erik Finnen kanssa käymissäni keskusteluissa hän kertoi, millaista Forsbyssä oli ollut 1950-luvulla, kun kylä oli ottanut kantaa valtiollisen Telen puolesta JNT:tä vastaan. Hän pystyi kertomaan yksityiskohtia myöten tästä kamppailusta kirjoituspöydän laatikkoon piilotettuine ja sinne unohdettuine kirjeineen.”
Kolpissa, länsiosassa, tiedotustilaisuudesta oli levitetty hyvin tietoa, mutta siitä huolimatta paikalle tuli vain 17 osallistujaa, heistä kaksi PÖF:stä
(Glenn Häger, Peter Portin). Kokouksessa kävi ilmi, että PÖF:n tavoitteena oli vetää kantakaapeli Sursikistä Purokylään vielä syksyn 2009 aikana. JNT-väki piti kuitenkin ”epämääräisinä” PÖF:n tietoja siitä, mitä palveluja verkossa voitaisiin välittää.
Kun PÖF:n edustajat lupasivat kokouksessa, että liikenne verkon asiakkaiden kesken olisi vapaata, JNT:n IT-päällikkö Kenneth Nylund joutui kertomaan, ettei televiestintälaki sallinut vapaata liikennettä verkossa miten tahansa, vaan että sen oli tapahduttava hallitusti. PÖF sai kokouksessa kritiikkiä siitä, ettei se ollut tiedottanut toiminnastaan riittävästi, minkä selitettiin johtuvan resurssipulasta. JNT vastasi siihen, että yhtiöllä oli resursseja sekä tiedottamiseen että rakentamiseen.
Ähtävää voitiin pitää PÖF:n ydinalueena, mutta sieltäkin tuli ehdotuksia JNT:lle. JNT:tä pyydettiin esimerkiksi pitämään yhdessä PÖF:n kanssa tiedotustilaisuuden Kanckosin taloryhmässä. PÖF kertoi suunnitelmista rakentaa kuitulinja Kruunupyyn kunnanrajalta Edsevöön edellyttäen, että 50 % koko kunnan kotitalouksista allekirjoittaisi sitovat sopimukset.
”Palvelut otettaisiin Kruunupyyn verkosta. PÖF lupasi myös, että jokainen asiakas saisi käyttöönsä 100 Mbps aina Tukholmaan saakka ilman mitään kustannuksia. Näin asian kuvattiin toimivan avoimissa verkoissa”, JNT:n yhteenvedon mukaan.
Myös suurtilallinen Olav Nybacka kutsui JNT:n Ähtävälle, sillä hän tarvitsi valokuitukaapelin
navettaansa. JNT lupasi liittymän valmiiksi maaliskuulle 2010 tavanomaisin ehdoin eli että vähintään puolet linjalla sijaitsevista kotitalouksista lähtisi siihen mukaan. Nybacka ei voinut odottaa niin kauan, koska vastavalmistuneeseen navettaan tarvittiin nopeat datayhteydet. JNT tuli asian tärkeyden vuoksi Nybackaa vastaan nopealla aikataululla ja luopui tavanomaisesta vaatimuksestaan. Sittemmin monet kotitaloudet kuitenkin liittyivät kuitulinjaan.
Kuten aiemmin on käynyt ilmi, Veksala oli kulkenut Munsalassa etulinjassa v. 2008.Ennen vuoden päättymistä 90 kaikkiaan noin 110 kotitaloudesta oli liittynyt uuteen valokuituverkkoon. Vuonna 2009 kuidunveto jatkui edelleen Monäsvikenin kautta muun muassa Monäsin, Kantlaxin
ja Hirvlaxin ’kuiduttamiseksi’.
Monäsin helmikuinen kokous jäi JNT:n edustajien Maria Höglundin ja Tom Gäddan mieliin. JNT oli edellisvuonna luvannut rakentaa kuituverkon kesällä 2009, mikäli vähintään puolet kotitalouksista liittyisi siihen. Tavoite saavutettiin nopeasti, joten kun JNT:n edustajat palasivat paikkakunnalle, tarkoituksena oli allekirjoittaa lopulliset sopimukset. Paikalla oli 60–70 henkilöä. Maria Höglund kertoo:
”Vuoteen 2008 verrattuna oli kuitenkin yksi asia muuttunut: Uusikaarlepyy oli alkanut suunnitella omaa kuituosuuskuntaa. Tietenkin se nousi kokouksessa esiin. Voisiko se olla yksi vaihtoehto? Asia tuli kuitenkin käsiteltyä nopeasti, kun Greta Näs nousi ylös ja totesi asiallisesti, että juuri tätä hän oli pelännyt ja halusi kaikin tavoin välttää. Soneran kanssa taisteltujen monien vuosien surujen ja harmien jälkeen Monäsissä oli nyt vihdoin ammattimainen toimija, joka oli valmis investoimaan kylään ja rakentamaan toimivan valokuituverkon. Hän muistutti, että niiden jotka ottivat oman osuuskunnan puheeksi, on myös muistettava, ettei se toimi itsestään ja että heidän on siinä tapauksessa myös huolehdittava siitä, että talkoohanke tulee viedyksi loppuun. Hän epäili, ettei se sujuisi yhtä nopeasti ja vaivatta kuin jos JNT kantaisi rakentamisvastuun. Greta Näs tunnetaan värikkäänä persoonana, jolla on selkeät mielipiteet; kyläläiset kuuntelivat häntä hiljaa, ja asia oli sitä myöten käsitelty valmiiksi. Pääsimme sitten nopeaa tahtia siirtymään kirjoittamaan sopimuksia kaikkien kiinnostuneiden kanssa ja toteuttamaan Monäsin kuituverkon rakentamista suunnitelmien mukaisesti.”
JNT otti Jepualla aluksi yhteyttä keskustan antenniosuuskunnan puheenjohtajaan. ”Hän ei todellakaan ollut meidän miehemme. Ainoina vaihtoehtoina olivat avoimet verkot tai Anvia”, JNT tiivisti yhteydenoton tuloksen. Myöhemmin tämä kuitenkin osoittautui oikeaksi reitiksi: kyseinen henkilö muutti käsitystään tutustuttuaan tarkemmin faktoihin, ja hänestä tuli hyvä JNT:n lähettiläs.
Pensalan kokouksessa käytiin vilkasta keskustelua, ”mutta tietyt vahvat voimat tekivät kovasti työtä sen puolesta, että verkko pitäisi omistaa itse. Asiaa käsitellään kyläneuvostossa, ja osuuskunnan puolestapuhujat toimivat siellä valitettavasti aktiivisesti. Uskon kyllä, että pensalalaiset päättävät siirtyä kuituun, mutta jää nähtäväksi, kuka sen toimittaa", JNT:n edustaja raportoi.
Ytterjeppossa pidettiin kaksi kokousta, joiden anti oli sekalainen mutta ei kielteinen. JNT:n edustajat joutuivat korjaamaan median välittämää tietoa, ettei yhtiö olisi kiinnostunut kylästä.
Jussilassa kokousilmapiiri oli hyvä, ja siellä esitettiin ”monia asiallisia kysymyksiä ja käytiin vilkasta keskustelua. Eräs NU- net-kannattaja taisteli parhaansa mukaan esittääkseen visiotaan. Suuri ryhmä jäi paikalle kokouksen jälkeen keskustelemaan jatkosta. NU-netin mukaan he ovat saaneet Jussilan kylästä prosentuaalisesti eniten etukäteisilmoituksia”, JNT:n yhteenvedon mukaan.
Markbyssä JNT kutsuttiin kokoukseen NU-netin jo oltua siellä. Raportista: ”Ilmeisesti tyytyväinen JNT-asiakkaiden joukko oli kiinnostunut valokuidusta. Korostimme, ettei meillä ollut
pienintäkään aikomusta purkaa kuparipohjaista infrastruktuuriamme Markbyssä ja Åvistissä, mutta olemme valmiit rakentamaan ja toimittamaan kuituliittymät ja palvelut silloin, kun kyläläisillä on niille tarvetta.”
Vuonna 2009 JNT:n liiketoiminta siirtyi voimakkaasti kohti IP-pohjaisia ratkaisuja. Siihen vaikutti usea tekijä. Yksi niistä oli, että JNT sai KD-Softin kanssa solmimalla yhteistyösopimuksella hoitaakseen sen asiakkaat yritysten datapalvelujen osalta. KD-Soft oli vaasalaispohjainen, jo v. 1989 perustettu IT- palveluyritys.Toisena tekijänä oli, että Ålcomin kanssa käynnistetty yhteistyö alkoi nyt tosissaan tuottaa kuituverkossa toimitettavaa IP- TV-palvelua.
Kolmantena tekijänä oli perustavanlaatuinen siirtyminen IP- pohjaiseen puhelinliikenteeseen, jota oli valmisteltu Ciscon v. 2008 toimittaman uuden ’puhelinkeskuksen’ PGW-alustan (Packet Data Network Gateway) kokeilulla.Kokeet sujuivat hyvin, ja tuotanto-PGW otettiin käyttöön v. 2009.
Vuoden kuluessa kokeiltiin myös IP- pohjaista ilmoituksensiirtoa, mutta ennen kaikkea käynnistettiin laaja kantaverkon uudistamishanke (IP-CORE ja keräilyverkko). Vuoden 2009 jälkipuoliskolla arvioitiin ja kokeiltiin eri valmistajien
tuotteita. Ratkaisujen piti ennen kaikkea täyttää JNT:n toimintavaatimukset. Selvästi voittajaksi nousi Alcatel-Lucent, joka siis valittiin toimittajaksi.
Maria Höglund totesi vuosikertomuksessa, että laajakaistaliittymien määrä oli kasvanut 13
prosenttia vuoden aikana, että 14 prosenttia puhelinliittymistä oli nyt IP- pohjaisia ja että 27 prosentilla kaikista vuoden lopussa JNT:n verkkoon kuuluneista kotitalouksista oli kuituliittymä.
JNT:n IT-osaaminen sai tunnustusta vuoden alussa Länsilinkin (josta joskus käytetään nimeä Westlink) kanssa käynnistetyssä yhteistyössä. Länsilinkin omistivat Turun seudun paikalliset puhelinyhtiöt, ja sen tehtävänä oli käyttää ja kehittää puhelinkeskuksia ja puhelinpalveluita omistajiensa eduksi. Tavoitteena oli myös rakentaa Länsilinkin ympärille puhelinalustan, joka voisi palvella kaikkia Finnet-yhtiöitä.
”Siellä ei kuitenkaan ollut vielä päästy vauhtiin VoIP-tekniikassa, ja siinä JNT astui mukaan kuvaan, sillä olimme olleet AXEn korvaavassa tekniikassa uranuurtajia. Se ja myös MultiVoice- konseptimme ja testaamamme uusi PGW- tekniikka kiinnostivat Länsilinkkiä", Maria Höglund kertoo.
Länsilinkin vierailu JNT:llä helmikuussa kehitti suhdetta. Länsilinkin toimitusjohtaja Matti Iso-Markku selitti, että hänen kiinnostuksensa yhteistyöhön ei liity vain PGW-tekniikkaan vaan myös pienemmille Finnet-yhtiöille ja ehkä myöhemmin myös suuremmille sopivien SIP Proxy –palvelujen (SIP = Session Initiation Protocol) toteuttamiseen.
”Solmimme yhteiskäyttösopimuksen PGW:n osalta, jota JNT oli juuri hankkimassa, ja sovimme, miten sen ylläpito ja kehittäminen hoidettaisiin. Länsilinkin piti rakentaa Finnet-alusta IP-puheluille, ja JNT:llä oli vapaat kädet rakentaa, mitä pidimme perusteltuna. Tekniikka sijoitettiin fyysisesti JNT:n tiloihin Pietarsaareen, ja JNT omistaa laitteet”, Maria Höglund kertoo.
Puheluliikenteen kokonaisuuden rakentamiseksi Finnet-yhtiöille Länsilinkki tarvitsi vielä samankaltaisen palvelun kuin mitä JNT oli rakentanut MultiVoiceen. Se johti sopimukseen MultiVoice-alustan muokkaamisesta ja sen myynnistä palveluna Länsilinkille.
Seuraavana askeleena Länsilinkki laajensi omistuspohjaansa tarjoamalla osakkuutta kaikille Finnet-yhtiöille. Monet lähtivät mukaan, JNT ei. Maria Höglund: ”Syy oli yksinkertainen, Länsilinkki oli tuotantoyhtiö, ja me olimme sopineet, että JNT voisi tuottaa ne puhelinpalvelut, joita me pidimme tarkoituksenmukaisina. Osakkuus olisi vain mutkistanut yhteistyötä.”
”Meidän tavoitteemme Länsilinkin yhteistyössä on ollut ja on operatiivisella tasolla saavuttaa sen avulla skaalausetua ja sitä kautta alentaa tuotantokustannuksia sekä varmistaa jatkossakin JNT:n huippuosaaminen. Strategisella tasolla tavoitteena on toimia yhteistyössä sellaisten toimijoiden kanssa, jotka edistävät JNT:n puhelin-
palveluiden kehitystä, ja taata suvereniteettimme puhelinasioita koskevissa päätöksissä.”
DNA-piirin tavoitteet Anvian puhelintoiminnan kaappaamisesta kärjistyivät syksyllä. Jan-Erik Frostdahl kertoo, että hän DNA:n toimitusjohtajana osti hyvin aktiivisesti VLP:n ja sittemmin Anvian osakkeita vuodesta 2007 lähtien. ”Ostin kaiken, mitä ’korppikotkat’ saivat kerättyä kokoon. Paitsi noin 2500 osakkeen erää, jonka Elisa nappasi PPO:lta nokkani edestä hirvittävään ylihintaan. Raivostuin siitä, koska minulla oli suullinen sopimus siitä, että me saisimme ostaa ne. Lopulta meillä oli yhdessä Lännen Teletiedon kanssa lähes 20 prosentin omistusosuus Anviasta.”
Asia ratkesi lokakuun puolivälissä. Anvian johto ja hallitus olivat valmiit tekemään kaupat, mutta tämän suuruusluokan asia oli käsiteltävä hallintoneuvostossa ja vietävä lopullisesti yhtiökokouksen päätettäväksi, mikä jätti eri sidosryhmille tilaa toimia. Yksi sellainen oli Anvian henkilökunta, joka rakensi mielialaa kauppaa vastaan lobbaamalla hallintoneuvoston jäseniä ja kertomalla asiasta medialle.
Anvian Vaasan toimihenkilöiden luottamusmies Kenneth Nystenin mukaan henkilökunta sai kuulla, mitä oli tekeillä vasta, kun toimitusjohtaja Timo Cavén ilmoitti syyskuussa, että asiasta oli neuvoteltu jo kolmetoista kuukautta. Ennustettavissa oli, että kaikki paitsi 40–50 työntekijää menettäisivät työnsä. Henkilökunta keräsi nyt valtakirjoja voidakseen mahdollisessa ylimääräisessä yhtiökokouksessa yrittää pysäyttää myynnin.
DNA-piirin toiminta ei yllättänyt asioista perillä olevia, mutta sitä vastoin suurena yllätyksenä tuli kilpaileva tarjous, jossa PPO oli
pääosakkaana. Bo Eklundin, Anvian telekom-toiminnan johtajan ja KP:n toimitusjohtajan ulostulo sai nyt tärkeän roolin. Hän kuvasi hallintoneuvostolle kolmatta vaihtoehtoa, jossa Anvia jatkaisi teletoimintaansa, ja näin hallintoneuvosto myös päätti.
Se sai DNA-piirin vaihtamaan suuntaa, ja se myi koko Anvia-omistuksensa hyvään hintaan. Ongelmana oli, että Anvian hallitus oli kaupalla ylittänyt yhtiökokouksen osakeostoihin antamat valtuudet. Koska vuodenvaihde lähestyi, koottiin pikaisesti konsortio, joka joulun ja uudenvuoden välisenä aikana pelasti tilanteen myymällä eteenpäin riittävän määrän osakkeita samaan hintaan, jonka Anvia oli maksanut.
Uusiin omistajiin kuului myös Katternö-
konserni, joka hankki 1,74 prosenttia Anvian osakkeista. Koska kauppa piti päättää lyhyellä varoitusajalla, sitä ei ehditty pohjustaa omistajien parissa normaaliin tapaan, mikä herätti jälkikäteen jonkin verran tyytymättömyyttä.
Pitäisikö myös JNT:n lähteä Anvian omistajaksi? Tämä kysymys esitettiin konsortiota, S4H:ta, perustettaessa 8,5 prosentin osakekannan ostamiseksi Anviasta. Konsortion pääosakkaina olivat Salon Seudun Puhelin, Mikkelin Puhelin ja Kainuun Puhelin, jotka omistivat yhteensä noin 85 prosenttia konsortion osakekannasta. Laaditun ehdotuksen mukaan kuusi muuta yhtiötä – Pietarsaari, Forssa, Karjaa, Loviisa, Parainen
ja Kemiö – jakaisivat loppuerän.
JNT:n hallitus käsitteli asiaa 10. joulukuuta. Maria Höglundin valmisteleman päätösesityksen mukaan JNT osallistuisi kauppaan 500 000 eurolla, mikä vastasi vajaata viittä prosenttia konsortion osakkeista. Hän mainitsi, että hyvät suhteet Anviaan ja konsortion perustettavaksi aikomaan holdingyhtiöön olivat tärkeitä. Holdingyhtiöstä tulisi Anvian suurin omistaja, minkä ansiosta JNT saisi reaalista vaikutusvaltaa Anviaan.
JNT voisi omistuksellaan edistää paremmin vanhan Anvia-yhteistyön jatkumista ja synergiaetujen hyödyntämistä – VoIP ja Open Service mainittiin tässä yhteydessä. Silläkin oli arvonsa, että ruotsin- ja kaksikieliset yhtiöt olivat yhteisellä linjalla.
Lisäksi kaikki puhui sen puolesta, että panostuksesta tulisi kannattava. Institutionaaliset sijoittajat asettivat viiden prosentin tuottovaatimuksen, ja JNT voisi rahoittaa omistusosuutensa osin DNA:n osingoilla ja loput matalakorkoisella leasing- järjestelyllä.
Näillä ehdoin hallitus sanoi suunnitelmalle ’kyllä’. Edellytykset kuitenkin muuttuivat viime hetkellä. S4F sai vain puolet kuvatusta osakepotista. Anvia myi toisen puoliskon vakuutusyhtiö Eteralle.
Toisesta tärkeästä kaupasta ilmoitettiin 18. joulukuuta, kun 3i – aiemmin kerrottu DNA:n suuromistaja – myi 13 prosentin osakeomistuksensa Lännen Teletiedolle, Oulun Puhelin Holdingille ja vakuutusyhtiö Ilmariselle. Erkki Nikoskelainen, 3i:n pohjoismaisen tiimin edustaja, kommentoi lehdistötiedotteessa, että 3i:n puolelta oltiin hyvin vaikuttuneita DNA:n kehityksestä sinä aikana, jolloin 3i oli ollut yhtiön omistajana.
JNT:lle kauppa tarjosi osakkuussopimuksen seurauksena mahdollisuuden myydä DNA-omistuksensa Ilmariselle 6,8 miljoonan euron hintaan. JNT, samoin kuin DNA:n muut omistajat, jättivät mahdollisuuden käyttämättä.
Marian galleria: Nina Riska
”Tehokas ja energinen Nina huolehtii asiakkaiden hyvästä palvelusta heidän käydessään meillä.”
Marian galleria: Janne Lillkvist
”Myyjä ja organisaattori ainutlaatuisena yhdistelmänä. Ohjaa määrätietoisesti eri hankkeita.”
Marian galleria: Mattias Skog
”Järjestelmällinen ja osaava ohjelmoija, joka huolehtii kaikkien IT-järjestelmien maksimaalisesta hyödyntämisestä.”