TULEVAISUUS ON NYT

Vuonna 2002 Telia osti Soneran ja niin tehdessään muutti Suomen telemarkkinat.

Telian, Soneran ja Telenorin sekä niiden omistajien neuvottelut käytiin vuodenvaihteessa median valokehän tavoittamattomissa. Suomessa puheenaiheena oli tietenkin siirtyminen markasta euroon. Ei ollut aivan helppoa tottua jakamaan tuotteiden eurohinnat 5,94573:lla, jotta sai ne muutettua vertailun vuoksi markoiksi.

JNT:llä vuoden alku kului aivan erityisen tiiviisti matkapuhelujen parissa. Tammikuun ensimmäisessä hallituksen kokouksessa todettiin yhtiöllä olevan nyt operaattori-asemansa kautta hallussaan UMTS-toimilupa. Pienimuotoinen koekäyttö oli jo käynnistetty Suomen 3G:n verkossa, kuten aiemmin on mainittu. Suomen sanottiin olevan 3G:n etulinjassa, ja hallitus sai kokouksessa tarkem­paa tietoa 3G:n mahdollistamista toiminnoista.

Silti hallitus totesi hyvin yksimielisesti, että uutta 3G-verkkoa tulisi rakentaa ”hyvin varovaisesti ja vain kaupallisesti järkeväksi katsottavassa laajuudessa”. Hallitus päätti osallistua Suomen 3G:n uusmer­kin­tään JNT:n osuudella eli 109 802 eurolla.

Mutta sitä vastoin JNT ei merkinnyt osakkeita Finnet-yhtiöiden muodostamasta Nettiportti-yhtiöstä. Syynä oli JNT:n osaksi omistama Multi.fi. JNT:n tilanne poikkesi siltä osin muista

Euro korvasi Suomen markan vuonna 2002.

Finnet-yhtiöistä. Multi.fi oli sitä paitsi ”edennyt huomattavasti useimpia muita pidemmälle”. Mul­ti.fi:n senaikaisista kil­pai­lijo­ista Jippiin ole­tett­iin ajautuvan kon­kurs­siin, kun taas Eli­san Kolumbus ei ollut tosi­ss­aan onnistunut mur­tau­tu­maan JNT:n alu­ee­lle. Ainoaksi todelliseksi kil­pai­lij­aksi koe­tt­iin Sonera.

JNT päätti osallistua DNA Finlandin uusmerkintään osuudellaan eli 248 200 eurolla.

Pääomistaja Novo osti JNT:n Novotrust-osa­kkeet ja maksoi hankintansa teknisillä laitte­illa, jotka siirtyivät Pietarsaarenseudun Yht­eis­ante­nni Oy:lle. Vaikka antennitoiminta oli siirtynyt JNT:lle, Pietarsaarenseudun Yhteisantenni oli ole­ma­ssa, mutta nyt sen nimi muu­tett­iin Nova­sec Oy:ksi. Kuten aiemmin on kerr­ottu, entuu­des­taan oli olemassa saman­nimi­nen hanke PKI-sertif­ioinnin kehit­ys­työtä varten. Nova­sec Oy:n tarkoi­tuksena oli nyt jatkaa tätä ty­ötä yhden työntekijän voi­min Pietarsaaressa. Rah­oit­usta saa­tiin Finn­vera­lta, TE-keskukselta ja Concordialta.

Vuoden alun tärkeänä paikallisuutisena ilm­oit­ett­iin, että JNT laajentaisi kaapeli-tv-verkkoa niihin Pedersören osiin, josta se vielä puuttui.

Kunta tuki laajennusta 50 400 eurolla ja Svenska Kulturfonden 16 800 eurolla.

Toisena uutisena oli, että Multi.fi siirtyi enem­mis­töomistajaksi OFC-Data Oy:hyn, joka myi tietokonelaitteita ja –palveluja Pietarsaaressa.

Salaiset neuvottelut

JNT:n hallitus sai 14. helmikuuta kuulla äär­im­mäisen salaisen tiedon. Oli laadittu aie­sopi­mus, jonka mukaan Telia Finland siirtyisi Suo­men 2G:n omistajaksi. Telia Finlandilla oli sii­hen aikaan 235 000 matkapuhelinasiakasta lähinnä suurimmissa kaupungeissa. Tark­oitu­ksena oli siirtää Telias Finlandin liik­enne Suomen 2G:n verkkoon.

Jan-Erik Frostdahl kuvaili asian etuja. Telia toisi rahaa 3G-investointeihin, ”jotka tulevat olemaan erittäin mittavia”. Liikenne Suomen 2G:n verkossa kaksinkertaistuisi noin 500 000 asiakkaan voimin, mikä parantaisi kustan­nus­tehokkuutta huomattavasti. Yksi hai­tta­kin oli: Telia saisi paremmat mahd­olli­suudet kilpailuun. ”Toisaalta on selvää, että Telia on markkinoilla nyt ja tulevaisuudessa riippumatta siitä, toteutuuko sopimus vai ei”, Frostdahl totesi.

JNT:n kannalta myös toinen seikka oli mielenkiintoinen. Läheisemmän yhteistyön Telian kanssa voisi ajatella avaavan uusia liiketoimintamahdollisuuksia Novacallille. Finnet-ryhmässä uuden omistajan

Pääministereiden Göran Perssonin ja Paavo Lipposen henkilökemiat eivät osuneet parhaalla tavalla yksiin, mikä viivästytti fuusiota.

hyväksymiseen tarvittaisiin vähintään 5/6 ääntenenemmistö.

Tämän kanssa samanaikaisesti käytiin, kuten todettua, Telian, Soneran ja Telenorin välisiä neuvotteluja Pehr G. Gyllenhammar pää­konsul­ttina. Osapuolet tapasivat Lontoossa hel­mi­kuun puolivälissä ja sopivat yksimielisesti pää­kont­torin sijaintipaikaksi Tukholman, mutta sen sijaan neuvotteluissa juututtiin ikuiseen kiis­ta­kysy­mykseen yhtiöiden arvon­määrity­ksestä. Sone­ralla väsyttiin lopulta Tel­ian ja Tele­norin kulttuurisiin kiistoihin, jotka jälleen nousivat pintaan, ja Sonera lähti neuvotteluista.

Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi ja
Ruotsin elinkeinoministeri Björn Rosengren
korostivat Telian ja Soneran yhdistämisen
tarjoamia mahdollisuuksia.

Pari viikkoa myöhemmin Telian hallituksen puheenjohtaja Lars-Eric Petersson kuitenkin soitti Tapio Hintikalle. Petersson kysyi, voisivatko Telia ja Sonera yhdistyä ilman Telenoria. Petersson ja Hintikka tapasivat Arlandassa. Hintikka oli koonnut Suomen vaatimukset A4-sivun puolikkaalle. Petersson ilmoitti: ”Sovitaan näin.”

Pitkät neuvottelut

Seurasi pitkä viikonloppu Soneran Upinniemen tiloissa. Ruotsin elinkeinoministeri Björn Rosen­gren ja Suomen uusi liikenne- ja vies­tin­tämini­steri Kimmo Sasi olivat innoissaan uudesta strategiasta. ”Keskeistä tässä oli Soneran suuri varallisuus Venäjällä ja Turkissa, jota voitaisiin edelleen kehittää Telian vahvan talouden ansi­osta”, Sasi sanoo. Muutamista yksi­tyis­kohdista oli vaikeampi päästä sopuun – eten­kin ammatti­lii­ttojen edustuksesta yhteisen yhtiön hallituksessa.

Uupuneet neuvottelijat päättivät keskustelunsa maanantaiaamuna viideltä pääsemättä ratka­is­uun. Hintikka ja Sasi selostivat tilannetta Lip­po­selle, jonka vastaus oli: ”No, sitten asia saa jäädä.”

Saman maanantain iltapäivällä Björn Rosen­gren soitti Kimmo Sasille ja pyysi tätä väl­ittö­ästi Tukholmaan. Sasi oli menossa EU-kok­ouk­seen Brysse­liin, mutta lensi nyt Arla­ndan kautta. Rosen­gren ilmo­itti siellä Ruot­sin halli­tuksen hyväks­yneen Suomen ehdo­tuksen. Asia­sta alle­kirjoi­tettiin alus­tava paperi.

Soneran ja Telian pääomistajat allekirjoittivat viiden vuoden osakassopimuksen. Tapio Hinti­kasta tulisi puheenjohtaja ja Lars-Eric Pet­ers­son­ista varapuheenjohtaja. Hallituksessa olisi neljä jäsentä Ruotsista ja neljä Suomesta sekä riippu­ma­ton kansainvälinen jäsen yhdeksäntenä.

”Ajatuksena oli, että kansallisten hallitusjäsenten tilalle vähitellen tulisi yhä useampia riippumattomia jäseniä, jotta yritys kehittyisi aidoksi kansainväliseksi yhtiöksi ilman maaotteluhenkeä”, Kimmo Sasi sanoo.

Hintikka ja Petersson löysivät nopeasti toimitusjohtajaehdokkaan, jota he pitivät aivan täysosumana tehtävään, nimittäin ericssonilaisen Einar Lindquistin. Hänen kanssaan solmittiin sopimus. Päivää ennen fuusion julkistamista Lindquist kuitenkin vetäytyi sopimuksesta. Kun fuusio – jossa Telia jätti ostotarjouksen Sonerasta – julkaistiin 23. maaliskuuta, uudella yhtiöllä ei siis ollut toimitusjohtajaa.

Frostdahl huolehtii DNA:sta

Telia-Sonera–kauppa muutti tietenkin Telian edellytyksiä siirtyä Suomen 2G:n omistajaksi. Lähentymistä kuitenkin tapahtui. 9. huhtikuuta ilmoitettiin, että Telia Finlandin asiakkaat voisivat siitä lähtien käyttää Suomen 2G:n verkkoa kotimaan puheluissa.

Toukokuussa JNT kieltäytyi osallistumasta valtakunnalliseen DNA+:ksi nimettyyn jälleenmyyjäketjuun. JNT:llä oli jo oma myymälä, ja se suunnitteli yhteistyön lisäämistä OFC-Datan kanssa. OFC-Datalle vuokrattiin nyt muun muassa tilat DNA-liikkeen ja JNT:n asiakaspalvelun välistä Alholminkatu 3:n katutasosta.

JNT:n CityPhone-toiminta nousi yhä polttavammaksi asiaksi. Mikä olisi sen suhde DNA Finlandiin? Niiden pitäisi tietenkin olla hyvin yhteneviä. Mutta miten käsitellä paikallisuutta – joka oli liiketoimintaidean ytimenä? Keskusteluja käytiin Vaasan Läänin

Pertti Laiho.

Jan-Erik Frostdahl.

Puhelimen kanssa, joka harjoitti omaa paikallista matkapuhelutoimintaa Citikka-nimellä, sekä Kokkolan Puhelimen kanssa, joka käytti Citypuhelin-nimeä.

Ensiksi tarjottiin ajatusta, jossa Cityphone, Citikka ja Citypuhelin tuotaisiin markkinoille CityDNA:na yhdistettynä DNA Finlandin tarjoukseen. Sitten ajatus hylättiin. Muut Finnet-yhtiöt myivät vain tavallisia DNA-liittymiä; syntyisi epäselvyyksiä ja hankaluuksia, jos pohjalaisyhtiöillä olisi vaihtoehtoisia tarjouksia.

Jan-Erik Frostdahl oli keskeisessä roolissa tätä asiaa käsiteltäessä. DNA Finlandin hallitus, johon Frostdahl kuului, näki kevään kuluessa, ettei kaikki ollut yhtiössä kunnossa ja että operatiivinen johto täytyi vaihtaa. Hallituksen puheenjohtaja Pertti Laiho kysyi Frostdahlilta, voisiko tämä siirtyä tietyksi ajaksi

Maria Höglund.

toimitusjohtajaksi ohja­amaan toimintaa. Fro­st­dahl suos­tui teh­tä­vään, joka jatkui 11. huh­ti­kuuta – 30. kes­ä­ku­uta. Mar­ia Hög­lund työs­ken­teli JNT:n vt. toi­mit­us­joht­ajana Fro­st­dah­lin poi­ssa­olon ajan.

Pohja saavutettu pörssissä

Telekom-alan suhdanteet kääntyivät jälleen ylöspäin vuonna 2002. Mutta reitin varrella vaani monta katastrofia. Pahin nii­stä oli amerikkalainen Worldcom. Se oli pro­fil­oi­tu­nut aggressiivisilla yritysostoilla ja sillä oli maailman suurin Internet-verkko, kun se kir­jan­pit­oska­nda­alin jälkeen ajautui konkurssiin v. 2002.

Worldcom oli kirjanpitoa väärentämällä ’par­annellut’ liiketulosta ja kassavirtaa useilla mil­jar­deilla dollareilla konkurssia edeltäneillä kva­rta­ale­illa. Myös Worldcomin vastuullinen til­in­tar­kast­usyri­tys, Arthur Andersen, kaatui lop­ulli­se­sti tämän ja toisen, energiayhtiö Enr­onin samantyyppisen kirjanpitoskandaalin jälkeen.

Pörssistä kiinnostuneet pääsivät läheltä seu­raa­maan Ericssonin liki-kuoleman-ky­nny­ksel­lä-kokemusta. Yhtiö pelastui, koska 30 miljardin kruunun uusmerkintä saatiin täytettyä juuri

ennen takarajaa. Pörssikurssi oli mer­kin­nän aikana välillä merkintähinnan alapuolellakin.

9. lokakuuta 2002 pörssikurssit saavuttivat Suomessa pohjansa. Pörssi-indeksi oli silloin lähes 70 % alempana kuin all time high 6. maaliskuuta 2000.

Vuoden viimeisenäkin päivänä tehtiin hist­oriaa. Analoginen NMT450-verkko suljettiin sill­oin Suomessa, runsaan 20 vuoden käytön jäl­keen. Jotkut jäivät kaipa­amaan NMT:tä, joka ei pyst­ynyt tarjo­amaan kaik­kia GSM:n hieno­uksia mutta jonka peit­olle mikään muu matka­puh­elin­ve­rkko ei vetänyt vert­oja.

Mihin 450 MHz:n taajuuskaistaa nyt käyte­ttä­is­iin, oli kiinnostava kysymys. Matalan taa­ju­uden ansiosta tällä tasolla tarvittiin koko Suo­men pi­n­ta-alan peittämiseen vain noin 200 tukiasemaa.

aikanaan johtavan ’standardisodan’ voidaan esimerkiksi sanoa alkaneen jo kesäkuussa 2001, vaikka kukaan ei kokenut asiaa silloin niin. Taustalla olivat lyhyesti kerrottuna seuraavat seikat, jotka on tässä esityksessä tiivistetty lyhenteiden avulla:

Håkan Eriksson, tuleva Ericssonin tekninen johtaja, siirtyi 1990-luvun puolivälissä yrityksen tutkimusyksikköön Montrealiin auttamaan amerikkalaisia operaattoreita GSM-raiteille (amerikkalaisten varhaisessa matka­puhelin­liiken­teessä yleisesti käyttämästä D-AMPS- tek­niik­asta) tarjo­amalla heille nor­ma­alia nope­ampaa GSM-vai­hto­ehtoa. Matka onni­stui, Håkan Erik­sson palasi kot­iin Ruot­siin muka­naan EDGE-tekn­iikka (Enha­nced Data Rates for GSM Evo­lut­ion), jonka tekn­iset spes­ifi­kaat­iot oli laad­ittu v. 1998. Sitä kutsu­taan jos­kus 2,75G:ksi.

EDGE tarjoaa teoriassa, jos GSM:n kaikki kahdeksan aikaväliä ovat käytössä, 471 kbps:n siirtonopeuden molempiin suuntiin. Thomas Beijer kuvaa EDGE:n merkitystä näin: ”Sen sijaan että mitoitus tehtäisiin aina heikoimman sallitun radiokanavan mukaan, EDGE lähettää surutta nopeammilla nopeuksilla, jos yhteys sattuu olemaan hyvä.”

GSM-polku kehittyi GPRS:stä ja EDGE:stä edelleen WCDMA:han (Wideband Code Division Multiple Access), jonka ETSI-standardointijärjestö hyväksyi 3G:n standardiksi v. 2002. WCDMA

Ciscon ATM-reititin.

käyttää samaa ydinverkkoa kuin GSM, mutta taajuuskanavalla on tilaa 50 samanaikaiselle käyttäjälle, jolloin tiedonsiirtonopeus on suuruusluokkaa 384 kbps – 2 Mbps.

HSDPA (High-Speed Downlink Packet Access) on seuraava kehitysaskel WCDMA:sta ja lisää merkittävästi nopeutta jakelusuuntaan (verkosta mobiilipäätteeseen).  Perusperiaatteena on, että yhdelle tai useammalle käyttäjälle voidaan tarjota solun kaikki hetkellisesti käytettävissä olevat resurssit niiden hyödyntämisen tehostamiseksi. Seuraava askel oli nimeltään HSUPA (High-Speed Uplink Packet Access), ja se lisäsi nopeutta myös paluusuuntaan.

Kun sekä jakelu- että paluusuunnan päivitykset oli toteutettu, lyhenne muuttui yksin­kertai­sem­paan muotoon eli HSPA:ksi. Sen maksi­mi­nopeu-

Virgin Mobilen vuonna 1999 perustanut enemmistöomistaja Richard Branson oli v. 2002 aikeissa ostaa Telian mobiilitoiminnan Suomessa.

­deksi vahvis­tet­tiin 14,4 Mbps käyt­täjää kohti. Sitte­mmin on kehi­tetty HSPA+ ja HSPA Evol­ved –nim­isiä ratka­isuja, jotka edel­leen lis­äävät tämän 3G-tek­niikan nop­eutta.

Telia Finland myytävänä

Telian – Soneran fuusion seurauksena Telian oli EU:n päätösvaltaan sisältyvistä kilpailusyistä myytävä Suomen matkapuhelutoimintansa. Ostajasta spekuloitiin vilkkaasti. Elokuussa sanottiin, että neljä ostajaa oli ilmoittanut kiinnostuksestaan ja että hintalappu olisi

Anders Igel esiteltiin uuden TeliaSoneran ensi­mmä­is­enä toimitusjohtajana kaksi viikkoa fuus­io­ilm­oi­tu­k­sen jälkeen. Varatoimitusjohtajaksi oli jo aiemmin ni­me­tty Harri Koponen.

suunnilleen 100 miljoonaa euroa.

DNA Finlandin, Elisan ja Jippii Groupin sanottiin olevan kolme ostajaehdokkaista. Venäläistä MTS:ää arveltiin neljänneksi, kunnes Richard Bransonin yhtiön Virgin Mobilen puhemies vahvisti yhtiön kiinnostuksen. Itse asiassa Telia oli kehottanut Virginia tekemään tarjouksen Telia Finlandista.

Virginin tiedotusjohtaja Steven Day: ”Esiin on noussut ainutlaatuinen tilaisuus [...] Useat seikat puoltavat Skandinavian markkinoita. Ne ovat hyv­in kehittyneet, ja asiakkaat osaavat eng­lan­tia. Meidän on sen vuoksi helpompi johtaa yht­iötä Eng­lan­nista.” Vir­gin ei ollut aiemmin omi­sta­nut omaa matka­puhe­lin­verkkoa vaan vuo­kran­nut kapa­sit­eet­tia muiden ope­raa­tto­reiden verkoista.

Tämä kauppa näytti kuitenkin pitkittyvän. Telialla ja Soneralla oli nimittäin vielä monia asioita selvitettävänään.

Suomalais-ruotsalainen draama jatkuu

Tulevan TeliaSoneran piti aivan ensimmäiseksi selvittää, kenestä tulisi yhtiön toimitusjohtaja Einar Lindquistin vetäydyttyä toimesta. Pikaratkaisuna toimitusjohtajaksi nimettiin hallituksen jäsen Anders Igel, hänkin entinen ericssonilainen. Harri Koponen oli aiemmin valittu varatoimitusjohtajaksi.

Sitten tapahtui erittäin epämiellyttävä asia. Internetissä julkaistiin nimettömänä vihakirja Soneran aiemmasta toimitusjohtajasta Kaj-Erik Relanderista. Kirja sisälsi raskaita syytöksiä Relanderia vastaan, ja sen kirjoittajat olivat aivan ilmeisesti kuuluneet yhtiön sisäpiiriin. Asioista perillä olleet saattoivat kuitenkin tarkasti lukemalla todeta, etteivät kaikki väitteet voineet olla totta. Mutta vihamieliset väitteet tarttuivat vasta hiljattain niin ylistettyyn ja ihailtuun Soneraan.

Syksyllä syntyi myös vakava omistajakiista. Se koski nimityskomitean ehdottamaa kansain­väli­stä hallituksen jäsentä. Tapio Hintikka: ”Hänet oli löydetty, valittu, esitelty omistajille ja myös Ruotsin elinkeinoministeriö oli ’hyväksynyt’ hänet. Löysimme hänet Lont­oo­sta, josta käsin hän oli rakentanut glo­baa­lin palvelualan bisneksen, hän oli todellinen kultakimpale.”

Jälleen kerran poliittinen riski kävi toteen. 6. lokakuuta, kaksi päivää ennen kuin kutsut tulevaan ylimääräiseen yhtiökokoukseen oli lähetettävä, Ruotsin vastavalittu hallitus ilmoitti, ettei se hyväksynyt Telian-Soneran kansain­väli­stä hallitusehdokasta. Anders Igel ase­tett­iin hätäratkaisuna yhdeksänneksi jäs­ene­ksi, mikä oli täsmälleen se, mitä ei olisi pit­änyt tehdä, jos haluttiin välttää herättämästä epä­luuloa Suomessa.

Kiista laajeni pääministeritasolle, minkä seurauksena Igel luopui hallituspaikasta. Kimmo Sasi: ”Olimme Suomessa kysymysmerkkeinä. Ruotsin toiminta nähtiin ensimmäisenä sign­aalina siitä, että fuusiosta oli kaikesta huolimatta tulossa maaottelu.”

Telian tarjouksena oli, että yhdellä Soneran osakkeella saisi 1,5144 osaketta Teliasta, mikä tarkoitti noin 15 prosentin voittoa. Suomen valtio oli 52,8 prosentin osakeomistuksellaan tietenkin mukana pelissä, mutta monet Soneran omistajat pitivät kauppaa vastenmielisenä ja tarjousaikaa oli pidennettävä ennen kuin Soneran osakke­en­omis­tajilta saatiin vaadittava 90-prosenttinen hyväksyntä, jotta kauppa voitiin viedä juridisesti päätökseen. Näin ollen 149-vuotias Telia oli ostanut 147-vuotiaan Soneran.

Finnet Oy:lle vihreää valoa

Työskennellessään tilapäisesti DNA Finlandin toimitusjohtajana Jan-Erik Frostdahl huomasi kauhukseen yhtiön olevan likvidite­etti­kon­kurssin partaalla. Uhka vältettiin tai­dolla ja tuurilla, mutta opetuksena oli, että jär­jes­tyksen ja selkeyden on oltava ensimmäisiä prio­rite­etteja ja että omistajaryhmän on löy­det­tävä teho­kka­ampia yhteistyömuotoja.

Frostdahl selitti JNT:n hallituksen kokouksessa elokuussa ehdotusta, jonka mukaan Finnet-piirin liiketoimintaa vahvistettaisiin yhteisessä kon­serni­yhtiössä, Finnet Oy:ssä. Suomen tele-mai­seman kartta osoitti, että kolme pää­ryhmää – Sonera, Elisa ja Finnet – hallitsivat kuvaa. Mutta Finnetin rakenne oli epäselvä kilpailijoihin verrattuna.

Ajatuksena oli, että Finnet Oy voitaisiin viedä pörssiin. JNT:n hallitus korosti puolestaan suun­nitelmaa, jossa konserniyhtiön ”suoja­meka­nis­mit”, yhtiöjärjestys ja osa­kas­sopimus, olisivat nykyistä rakennetta liev­empiä. Finnet Oy:stä pitäisi toisin sanoen saada niin itsenäinen, ettei omistajayhtiöiden tarvitsisi osallistua jatkuviin raho­itus­järjes­telyihin.

Konserniyhtiöön tähdännyt prosessi eteni olosuhteisiin nähden nopeasti. Finnet-ryhmä

Jan-Erik Frostdahlin kommentit olivat hyvin myönteisiä vuosikertomuksessa 2002. Vuosi oli ollut annus horribilis telekom-alalla, mutta ei Finnet-yhtiöissä. Ne olivat onnistuneet vält­tä­mään suuret virheet ja kaikissa vaiheissa pitäytyneet tuntemallaan markkina-alueella eli Suomessa. Merkittäviä investointeja oli tehty, mutta ne olivat suuntautuneet täysin palve­lui­hin, jot­ka todistettavasti olivat olemassa ja joita asiakkaat tarvitsivat sekä nyt että tule­vais­uud­essa. Yhtiöiden taseet olivat erin­omai­sessa kunnossa.

Finnet-yhtiöt ostivat matkan varrella RSLCom Finland Oy:n, joka oli kansainvälisessä omis­tu­kse­ssa oleva teleoperaattori ja jolla oli verkko ja asiakaspohjaa Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Lisäksi Kaukoverkko Ysi rakensi yhdessä omistajayhtiöiden kanssa tiedonsiirron runkoverkon koko maahan.

FICIX:n jäsen

Multi.fi:stä tuli FICIX:n eli Finnish Commun­ica­tion and Internet Exchangen jäsen v. 2002. Sen seurauksena Multi.fi sai oman paikan yhdys­liikennepisteestä (IXP), jossa Internet-toi­mit­tajat vaihtavat keskenään Internet-liikennettä verkkojensa välillä. Multi.fi pääsi näin ollen käsiksi kansalliseen liikenteeseen. Kans­ain­väli­seen liiken­teeseen Multi.fi kytk­eytyi omien, FIC­IX:iin liit­tyn­eiden runko­verkko­pist­eiden kau­tta.

Multi.fi oli tässäkin ura­nuurtaja. EUnet Fin­land, Hel­sin­gin Puh­elin­yhtiö ja Pos­ti- ja tele­lai­tos oli­vat perus­taneet FIC­IX:n v. 1993 IP-verk­kojen väli­siin ver­kko­vier­ail­uihin. Fyy­sise­sti palv­elin ase­nnet­tiin Tekn­iseen kork­ea­koul­uun Otan­iem­een; ensi­mmäi­sen vuo­den huippu­liik­enne oli 3 Mbps. Toi­nen solmu­piste otet­tiin käyt­töön v. 1999 Hel­sin­gin Pas­ila­ssa.

Multi.fi:stä tuli FICIX:n jäsen nro 14. Kooltaan Multi.fi oli silloin, v. 2002, joukon pienin. Huippuliikenne oli sinä vuonna 2 Gbps.

William Lindén: ”Opimme ensimmäisinä ADSL-vuosina kantapään kautta läksymme verkkojen kapasiteetin rakentamisesta. Teimme tärkeitä ja laajoja investointeja runkoverkkoon vuosina 2001–2004 ja lisäsimme kapasiteettia sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Runkoverkkomme perustuu tälle vielä nykyäänkin. Näiden vuosien jälkeen meillä ei ole ollut kapasiteettiongelmia verkosta ulospäin.”

Novacall laajentaa edelleen

Novacall jatkoi vuoden aikana laajentumista

entisestään. Yhtiön kannattavuus kohentui merkittävästi. JNT:n hallituksen kokouksessa elokuussa mainittiin, että Novacallilla oli Pietarsaaressa, Kuopiossa ja Lahdessa noin 330 työntekijää. Siitä oli tullut Suomen johtava informaatiopalveluiden tuottaja, mutta markkinat elivät ja ennusteena oli, että toimintaa oli vielä laajennettava ehkä 500–600 työntekijään.

Tällainen lisäys vaati yhden tai useamman uuden yksikön perustamista. JNT:n hallitus antoi

Optisia kuitukaapeleita, joiden kapasiteettia olisi ennen kuidun aikaa pidetty täysin mahdottomana.

muutos oli kahden osakesarjan käyttöönotto; yhtiöön tuli A-osakesarja ja B-osakesarja, jonka äänimäärä riippui siitä, oliko osakkeenomistaja yhtiön asiakas vai ei. Samalla yhtiön tarjoamien liittymätyyppien määrä pudotettiin yhteen: mikäli liittymän tukena oli osake, liittymän perusmaksu olisi vähän alhaisempi.

Toisena uutuutena oli osakeannin suuntaaminen vuokraliittymän haltijoille siten, että he voisivat osakkeen ostossa käyttää

Ilkka Herlin.

Peter Immonen.

hyväkseen aikoinaan maksamansa liitty­mis­maksun. Tästä osakeannista päätettiin yli­määräi­sessä yhtiökokouksessa marraskuussa, koska kevään yhtiökokouksen päätöksessä samassa asiassa oli todettu muotovirhe.

Historia toisti itseään. Yksi osakkeenomistajista käynnisti oikeusprosessin uutta yhtiöjärjestystä vastaan. Käräjäoikeus hylkäsi valituksen, mutta hovioikeus määräsi osakekirjojen vaihdolle väliaikaisen täytäntöönpanokiellon. JNT oli alkanut vaihtaa vanhoja osakekirjoja uusiin, mutta keskeytti sen.

Tyytymätön osakkeenomistaja oli nimeltään Väinö Communications Oy. Kaupparekisteritiedot kertoivat, että yhtiö oli perustettu helmikuussa 2000 ja että sen osakepääoma oli 23,5 miljoonaa markkaa. Yhtiön toimialana oli IT- ja tele­kom-alan sijoitus­toiminta. Se oli käytännössä kes­kitt­ynyt ostamaan listaamattomien suom­ala­isten teleyhtiöiden, mm. JNT:n osakkeita.

Väinö Communications Oy:n vuosikertomus 2001 paljasti liiketoimien sujuneen surkeasti. Liikevaihto oli ollut 5,5 miljoonaa markkaa, mutta tappio 8,3 miljoonaa markkaa osakesalkun alaskirjauksen jälkeen. Kokopäiväinen toimi­tus­johtaja oli irtisanottu ja aktiivinen osto­toi­minta oli päättynyt kaikilla muilla paikka­kunnilla paitsi Kotkassa.

Väinö Communicationsin hallituksessa istui tunnettuja nimiä: Robert Mattson, Ilkka Herlin, Peter Immonen, Matti Kaskinen, Christer Sjöblom ja Mikael Wahlström. Viimeksi mainittu on sama henkilö, joka oli myös aiempien, JNT:tä vastaan kohdistettujen oikeusprosessien taustalla.

Marian galleria: Annele Eriksson

”Annele auttaa asiakkaita rauhallisesti ja ystävällisesti mitä vaihtelevimmissa asioissa ja teknisissä ongelmissa.”

Marian galleria: Anette Sundqvist

”Monipuolinen asiakaspalvelija, joka viihtyy, kun on paljon tehtävää.”

Marian galleria: Tomas Tallkvist

”Kulkee omia teitään ja löytää innovatiivisia ratkaisuja moniin asioihin. Laaja kontaktiverkko. Tarttuu innolla mitä vaihtelevampiin tehtäviin.”