TULEVAISUUS ON NYT

1992 muistetaan vuotena, jolloin JNT:n itsenäi­syys pelastui. Tapahtumat kehittyivät vuoden kuluessa huippuunsa melkein kuin antiikin draamassa ja pelastus tapahtui aivan viime minuutilla.

Edellisvuoden marraskuun devalvaatiosta huolimatta Suomen synkkä taloustilanne heikentyi entisestään vuonna 1992. JNT:n tilintarkastajat tarkastivat maaliskuussa edellis­vuoden tilinpäätöksen. He totesivat, että liike­vaihto oli ollut 27,3 miljoonaa markkaa, jossa oli 4,3 % kasvua edellisvuodesta. Mutta valitettavasti menot olivat liian suuret suhteessa tuloihin.

Tilintarkastajat ilmoittivat hallitukselle ”meidän mielestämme liian suurista investoinneista, joita on toteutettu vuosina 1990 ja 1991 ja budjetoitu vuodelle 1992”. Tilintarkastajat totesivat, että koska täysiä poistoja ei voitu kulukirjata, yhtiölle olisi laadittava toimintasuunnitelma investointi­tason huomattavaksi supistamiseksi, jotta maksuvalmius saataisiin tasapainoon ilman enempää lainanottoa.

Ilonaiheena oli, että JNT:n keskukset saatiin 100-prosenttisesti digitalisoitua vuoden 1991 päättyessä, mistä oli kiittäminen Harry Rosen­dahlin toimintaa kellariasiassa. Valitettavasti tekniikan kehittymiselle ei näyttänyt tulevan loppua.

Esimerkiksi GSM-puhelujen ensiesiintyminen oli Pietarsaarenseudulla odotettavissa vuoden

Lisäksi yhä useampi suurasiakas oli vaihtamassa toimittajaa. Omien yritysverkkojen asentaminen ei ollut enää teknisesti kovinkaan hankalaa, ja niiden ansiosta yritys olisi enemmän tai vähemmän riippumaton JNT:n palveluista. Tuntuvat alennukset olivat yksi tapa yrittää säilyttää asiakkaat. JNT tutki keväällä parin viikon ajan, miten asia oli hoidettu muilla paikkakunnilla. Wisaforest, Wisapak, Pohjanmaan Puu ja muut saivat sittemmin tarjouksen, jossa myönnettiin suunnilleen 15 prosentin alennukset.

Kaukoverkko Ysi

Tuleva kaukopuheluliikenteen vapauttaminen synnytti tietenkin valtakunnan tasolla spekulaatioita, suunnitelmia ja lobbausta. Puhelinlaitosten liitossa (PLL) valmisteltiin Oy Kaukoverkko Ysi -nimistä yhtiötä, joka olisi liiton jäsenten yhdessä omistama ja keskittäisi niiden voimat Posti- ja Telelaitosta (PTL) vastaan kaukopuheluista käytävään kilpailuun.

JNT:n hallitus sai maaliskuussa tarkemman selvityksen Kaukoverkko Ysistä ja osallistumisen vaatimista investoinneista: 800 000 mk. Kieltäytyminen oli mahdollista, mutta liiketaloudellisesti väärin. Hallitus päätti sen sijaan yrittää kerätä säästöä muista hankkeista.

Lars Holmström selvitti samassa kokouksessa fuusiotilannetta. VLP oli erittäin kiinnostunut

Katso, miten matkapuhelin on kehittynyt Suomessa vuodesta 1917.

lunastamaan KP:sta valtion omistusosuuden, joka oli 67 prosenttia. ”Kokouksessa käytiin mielenkiintoinen keskustelu, johon kaikki hallituksen jäsenet osallistuivat, muun muassa siitä, mitä JNT:n pitäisi tehdä ja miten menetellä”, pöytäkirjassa sanotaan. Päätettiin laatia tarkka selvitys yhtiön taloustilanteesta ja tulevista investointitarpeista ”sekä selvittää mitä ansioita laajemmasta yhteistyöstä tai mahdollisesta fuusiosta Vaasan Läänin Puhelimen kanssa olisi.”

Huhtikuussa asiasta esiteltiin tausta-aineistoa sekä laskelma vuosien 1993-1996 investointi­tarpeesta. Hallitus kävi vilkkaan keskustelun henkilöstövähennysten, ”mahdollisten loma­utusten” tarpeesta. Hallitus tutki mahdolli­suuksia tulojen kasvattamiseen ”uusilla tilaajapalveluilla ja muilla liikennemuodoilla”. Laadittiin luettelo VLP:n kanssa toteutettavan laajemman yhteis­työn tai fuusion plussista ja miinuksista.

Pöytäkirjasta: ”Todettiin, että jos JNT jatkaa itsenäisenä yhtiönä, sen on toteutettava säästöjä niin kustannus- kuin investointipuolellakin vähintään laskelman mukaisesti”. Laajempi yhteistyö VLP:n kanssa voisi tuottaa yksittäisiä säästöjä, kun taas fuusiossa ”yhtiön tilaajille ei luultavasti koituisi taloudellista etua”.

Hallituksen kesäkuun alun kokouksessa tammi - huhtikuun tulos todettiin ”jonkin verran odotet­tua heikommaksi”. Kustannusseurantaa päätet­tiin edelleen tiukentaa loppuvuoden ajalle. Telemyymälän kannattavuus asetettiin myös kyseenalaiseksi.

KP siirtyy VLP:lle

Kesällä 1992 VLP:sta tuli viimein KP:n pääomistaja. KP:n hallitus oli vuoden alussa päätynyt pitämään parhaana vaihtoehtona, että valtio myisi KP:n osakkeensa yhtiölle. Kuten aiemmin on käynyt ilmi, Ole Norrback suhtautui asiaan myönteisesti.

Tielle ilmaantui kuitenkin esteitä. Ensim­mäisen esitti PTL, joka katsoi, että kaikkein luonnollisinta valtion olisi myydä osakkeet omalle liikelaitokselleen. Asian ratkaisi kahden valtion edustajan kanta KP:n hallituksessa, jonka mukaan paikallinen omistaja olisi paremmin yhtiön edun mukaista. PTL:n vaihtoehto putosi kuvasta näiden hallituksen jäsenten harjoittaman aktiivisen painostuksen ja Bo Eklundin ja Ole Norrbackin keskinäisten neuvottelujen jälkeen, Erkki Parviainen kirjoittaa Kokkolan Puhelin –teoksessaan.

Toisena esteenä oli pääministeri Esko Aho. Ole Norrback kertoo vääntäneensä kättä useaan otteeseen tässä asiassa Ahon kanssa. Taustalla oli pohjalainen maakuntapolitiikka. Kenelle olisi VLP:n ja KP:n yhdistymisestä etua tai haittaa? Norrbackin käsityksen mukaan Ahoa painostet­tiin asiassa useilta eri tahoilta ja se osaltaan vaikutti siihen, että Norrback sai lopulta tahtonsa läpi.

Kesäkuun alussa ilmoitettiin, että VLP oli saanut oikeuden lunastaa valtiokonttorin osuuden KP:n osakkeista. Virallinen kauppakirja allekirjoitettiin 18. heinäkuuta.

Mullistavaa aikaa

Yllä kuvatut tapahtumat voivat vaikuttaa vähäpätöisiltä vuoden 1992 suurpolitiikan rinnalla. Maailma iloitsi helmikuussa, kun Yhdysvaltain presidentti George Bush ja Venäjän presidentti Boris Jeltsin julistivat Camp Davidin kokouksessa kylmän sodan päättyneeksi. Pian sen jälkeen alkoi verinen Bosnian sota. Suomi haki maaliskuussa EU:n jäsenyyttä. Tanskalaiset äänestivät kesäkuussa ”ei” Maastrictin sopimukselle.

Kuten aiemmin on käynyt ilmi, syksy 1992 oli käännekohta, jolloin GSM-puhelinliikenne pääsi tosissaan käyntiin. Pohjoismaissa avattiin vuoden aikana seitsemän GSM-verkkoa, verkkoja avattiin myös Ranskassa, Saksassa, Italiassa ja Portugalissa. Kesäkuussa solmittiin ensimmäinen kansainvälinen roaming-sopimus, osapuolina Suomen Posti- ja Telelaitos ja brittiläinen Vodafone. Syksyllä Venäjän liikenne- ja viestintäministeriö ilmoitti aikovansa myöntää GSM-liikenteen lisenssit kahteentoista Venäjän suurimpaan kaupunkiin. Telekom-väelle se oli tärkeä poliittinen signaali. GSM:n myötä venäläiset valitsivat eurooppalaisen tekniikan eivätkä amerikkalaista.

Vuonna 1992 NMT:stä muodostettiin Executive Mobile Operators (EMO), jonka tarkoituksena oli koota matkapuhelinliikenne, henkilöhaku, datapalvelut ja tuotekehitys yhden katon alle. NMT-matkapuhelinliikenne laajeni maailmalla mittavasti ja se otettaisiin käyttöön yli 40 maassa ennen kuin GSM sittemmin syrjäyttäisi sen.

Kahden v. 1992 tapahtuman merkitys ymmärrettäisiin vasta paljon myöhemmin. Taajuuksien maailmanjärjestö WARC teki päätöksen Euroopan 3G-kaistoista (1900–2100 MHz). Lisäksi Japanin valtiollinen teleyhtiö NTT perusti erillisen yhtiön matkapuhelintoimintaa varten: DoCoMo. Se oli käytännössä lähtölaukaus Japanin yritykselle napata tulevan 3G-viestinnän herruus haltuunsa.

Suomen hallitus teki v. 1992 maan telesektorille tärkeän periaatepäätöksen: se päätti yhtiöittää Posti- ja Telelaitoksen (PTL) vuodesta 1994 lukien.

Kuitukaapeli Vaasaan

JNT:lle kesän 1992 tärkein tapahtuma liittyi 115 kilometrin pituiseen kaapeliin, joka tarvittiin yhdistämään Kokkolan, Pietarsaaren ja Vaasan kuituverkot. Pännäisten-Pietarsaaren piipahdusta lukuun ottamatta kaapeli kulki E8:n vartta. Kaapeli aurattiin suurelta osin ojanpientareelle 1,5–2,2 metrin päähän asfaltin reunasta Ruotsin Televerketin kehittämällä menetelmällä, jota nyt käytettiin ensimmäistä kertaa Suomessa.

Tunnustelut Ula-taksin tilauspalvelun yhdistämisestä Pietarsaaressa ja Kokkolassa

Kaapeli-TV-vahvistin.

valtioneuvosto ilmoitti toimiluvan myöntä­misestä Botnia Linkille, jonka omistajia silloin olivat Alajärven Puhelin­osuuskunta, JNT, KP, Kälviän Puhelin, Pohjanmaan Puhelin­osuuskunta ja VLP.

Samassa kokouksessa valtioneuvosto myönsi toimiluvan myös Kaukoverkko Ysille, jonka tarkoituksena oli hoitaa liikenne valtakunnantasolla. Toimiluvat astuivat voimaan 1. tammikuuta 1994.

Samalla pelikenttä muuttui myös muilla tavoin. PTL sai toimiluvan paikallispuheluliikenteen harjoittamiseen koko Suomen alueella – yksityiset yritykset katsoivat, että niiden oli se nieltävä. Ja yllättäen kaukopuheluliikenteeseen ilmaantui kolmas kilpailija, Telivo. Se oli Imatran Voiman perustama yhtiö. Imatran Voima näki tässä mahdollisuuden käyttää laajaa sähköverkkoaan teleliikenteeseen. Idean takana oli liikenneministeriön virkamiehiä, jotka pyrkivät laajentamaan kilpailijakenttää.

JNT sai myös toisaalla kokea, että kilpailu oli nyt peruuttamattomasti lähtenyt vauhtiin. PTL oli aktiivisesti yhteydessä useisiin JNT-alueen suuriin yrityksiin ja tarjosi niille yritysverkon perustamisen yhteydessä puhelinliikenne-etuja. Muun muassa JA-RO tarttui tarjoukseen. JNT:n hallitus katsoi, että toimiluvan rajoitukset tekivät ”mahdottomaksi nykytilanteessa” antaa vastaavia tarjouksia.

Fuusiotilanne

Syksyn aluksi taloudessa saatiin uusi kylmä suihku niskaan. Raju valuuttakeinottelu ajoi maasta rahaa ulkomaille, ja Suomen oli pakko 8. syyskuuta antaa markan jälleen kellua. Markan arvo laski heti noin 10 % ja myöhemmin vielä 20 %. Ylpeä vakuuttelu, ettei Suomi enää koskaan devalvoisi, oli vain vuodessa vaihtunut markan ulkoisen arvon yli 40 %:n heikkenemiseen.

Sen vaikutus oli tietenkin kuolettava kaikille, joilla oli lainaa ulkomaan valuutassa. JNT:n osalta devalvaatio tarkoitti, että 13,9 miljoonan markan ulkomaan lainat olivatkin yhtäkkiä arvoltaan 18,1 miljoonaa markkaa.

Nyt fuusioasia oli ratkaistava – siitä ei päässyt mihinkään. Sanomalehdet olettivat, ettei JNT olisi heikon taloutensa vuoksi kovin houkut­televa fuusiokumppani. Mutta itse asiassa VLP ajoi asiaa aktiivisesti.

JNT:n hallitusjäsenten tunnusteluissa syyskuun alussa annettiin ”sekä myönteisiä että kielteisiä lausuntoja”, hallituksen pöytäkirjan mukaan. Seuraavana askeleena VLP:n toimitusjohtaja Erik Sjöberg tapasi JNT:n hallituksen Pietarsaaressa 14. syyskuuta. Kokouksen pöytäkirja on

Lue kokouspöytäkirja 14. syyskuulta jolloin Erik Sjöberg perusteli fuusioesitystä.

luettavissa tästä vierestä. Oletettavasti tahaton kirjoitusvirhe kertoo, että keskustelussa saatiin ”utdömmande” (su. tuomitseva – luultavasti tarkoitus oli kirjoittaa ”uttömmande”, su. tyhjentävä) vastaus kysymyksiin.

Lokakuussa JNT:n hallitus katsoi, että tammi - elokuun tulos ”ei ole millään tavoin tyydyttävä”. Menot ylittivät budjetoidut määrät, ”etenkin korkomenot, jotka ovat nousseet voimakkaasti yhtiön velkaantumisen ja vähäisen liikepääoman vuoksi”. Kustannusseurantaa täytyi tiukentaa entisestään ja vuoden 1993 investoinnit pudottaa enintään 5-6 milj. markan tasolle.

VLP ja JNT tapasivat uudelleen 23. lokakuuta. VLP oli palkannut tilitoimiston analysoimaan yhtiöiden taloustilannetta ”sekä selvittämään,

Lue henkilökunnan mielipiteitä
mahdollisesta fuusiosta.

miten fuusio voitaisiin toteuttaa”. Käytiin avoin keskustelu, johon kaikki osallistuivat. Mielipiteet olivat edelleen jakautuneet. Katsottiin ”että ilmoitettu fuusiosuunnitelma oli laadittu turhan nopeaa päätöksentekoa varten”. Olisi selvitettävä, voitaisiinko JNT saada kannattavaksi, voitai­siinko toteuttaa laajempi saneeraus ja miten uudet toimiluvat vaikuttaisivat toimintaan.

Hallitus päätti palata näihin asioihin vuoden 1993 budjettiesityksen yhteydessä. Budjettiesitys käsiteltiin 6. marraskuuta, ja investointeja oli siinä leikattu 50 % edellisvuosiin verrattuna. Todettiin, että ulkomaisten lainojen lyhennykset vaatisivat suuria summia vuodesta 1993 lähtien. Vuosille 1992-1995 laadittu laskelma ”osoitti selvästi, että yhtiön tulevaisuus on lähivuosina

Katso mitä hyviä ja huonoja puolia fuusiolla katsottiin olevan.

varsin vaikeasti hallittavissa”.

Laajan keskustelun jälkeen budjetti päätettiin olla hyväksymättä ennen kuin vuodelle 1993 olisi löytynyt 2 miljoonan markan säästöt.

Kohtaaminen henkilökunnan kanssa

Nyt oli korkea aika tuoda työntekijät asian piiriin. Heille järjestettiin tiedotustilaisuus 10. marraskuuta. Henkilöstölle kuvattiin yhtiön taloustilannetta ”jotta saataisiin selville henkilöstön mielipiteet ja asennoituminen fuusioon” VLP:n kanssa.

16. marraskuuta hallituksessa todettiin henkilökunnan osoittaneen ”ymmärrystä yhtiön vaikeaan tilanteeseen ja valmiutta hyväksyä säästöjä tietyin ehdoin”. Fuusion suhteen henkilökunta jäi kuitenkin vielä odottavalle kannalle.

Tilintarkastajat toimittivat osaltaan viestiä, että JNT:n kannattaisi kiiruhtaa hitaasti fuusiosuunnitelmissa. Suunniteltujen säästötoimien toteuttaminen oli tärkeämpää.

Hallitus ”hylkäsi täysin” ehdotuksen nelipäiväisen työviikon käyttöönotosta lähestulkoon koko henkilökunnan osalta. Vaihtoehtoinen ehdotus oli, että kahden miljoonan markan säästötavoitteen saavuttamiseksi irtisanottaisiin vähintään kuusi työntekijää ja tehtäisiin muita lomautuksia.

Hallituksen enemmistö halusi lykätä fuusioasiaa tulevaisuuteen yhtäältä, koska säästötoimista ei ollut päästy yksimielisyyteen ja toisaalta että voitaisiin tarkemmin selvittää, mitkä palvelut ja muu toiminta jäisivät mahdollisessa fuusiossa Pietarsaareen.

JNT ja VLP kävivät jälleen neuvottelun 23. marraskuuta. Viikoa myöhemmin 30. marraskuuta JNT:n hallitus päätti maratonkokouksessa, että kuusi työntekijää irtisanottaisiin, nelipäiväinen työviikko otettaisiin käyttöön helmi-toukokuussa 1993 ja että koko henkilökunta lomautettaisiin kolmeksi viikoksi syksyn aikana.

Fuusiosopimusesitys ja luonnos hallituksen selvitykseksi asiassa olivat esillä tässä hallituksen kokouksessa. Jälleen käytiin ”avoin ja perusteellinen keskustelu”. Epäilijöiden argumenttina oli: ”Muun muassa esitettiin, että saadut ehdot [VLP:n puolelta] ovat voimassa nyt mutta tuskin myöhemmin.” Puheenjohtaja Lars Holmström halusi kokouksen päättävän asiasta, mutta koska mielipiteet olivat edelleen jakautuneet, päätettiin jäädä odottamaan ja siirtää päätöksenteko uuteen kokoukseen 3. joulukuuta. Hallituksen kokous olisi aamulla, hallintoneuvosto oli kutsuttu koolle myöhemmin samalle päivälle.

Ratkaisu lähellä

Ratkaiseva kokous alkoi klo 8 aamulla. Koska hallituksessa oli kuusi jäsentä ja puheenjohtajan ääni ratkaisisi äänten mennessä tasan, Lars Holmström oli avainasemassa. Jos äänestystulos olisi 3-3, hän voisi ratkaista asian. Ja koska hän oli selkeästi fuusion kannalla, se tarkoitti, että hallituksen viidestä muusta jäsenestä neljän piti äänestää vastaan, jotta fuusioesitys kaatuisi.

Holmström esitti kokouksessa yhteenvedon argumenteista. JNT:llä ei ollut tuleviin investointeihin tarvittavia resursseja. JNT oli yksinkertaisesti liian pieni. Pankkimaailman ammattilaisena hän huomautti myös, että VLP:n hinta-arvio JNT:stä oli korkea. JNT:n omistajat saisivat saman määrän VLP:n osakkeita kuin heillä oli JNT:ssä. Talouden realiteeteista katsoen VLP oli näin ollen valmis maksamaan ylihintaa.

Johan Högnabba.

Epäilijät nostivat esiin paikallisen omistajuuden tärkeyden. Oli muitakin arvoja kuin vain taseen koko.

Eräs taustalla toimi­joista oli Peter Boström, joka oli yhtiön yhtenä tilintarka­stajana oppinut tunte­maan sen peruste­ellisesti. Hän nousi juuri sinä syksynä Ruotsa­laisen kansan­puoleen merkki­hahmoksi. Lokakuun kunnallisvaalien jälkeen hänen valittiin Pietarsaaren kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi vuodenvaihteesta lukien.

”JNT oli vaikeassa tilanteessa, mutta ei niin toivottomassa että pitäisi heittää pyyhe kehään. Yhtiö toimi sitä paitsi alalla, joka kaikesta huoli­matta oli moneen muuhun verrat­tuna vähe­mmän riippuvainen suhdanteista. Vaikka ajat olivat huonot, ihmisten piti kuitenkin käy­ttää puhelin­palveluja. Eikä ollut mitään syytä uskoa, etteivätkö JNT:n teke­mät suuret invest­oinnit maksaisi itseään takaisin pitkällä aika­välillä”, Peter Boström sanoo 20 vuotta myöhemmin.

Boström oli tilintarkastajana oppinut tunte­maan halli­tuksen jäsenet. Hän oli keskus­tel­lut tilan­teesta etenkin Johan Högnabban kanssa. Högnabba oli Wisa­forestin talous­johtaja ja siinä roolissa hänen olisi voinut odottaa puoltavan fuusiota, kuten elinkeino­elämän edustajat yleensä tekivät.

Boström ja Högnabba totesivat, että heidän näkemyksensä olivat lähellä toisiaan. Molempien mielestä JNT:n kaltaisen yrityksen vahvuus oli sen paikallisessa ankkuroinnissa. Päivää ennen päätöksen­tekoa, 2. joulu­kuuta, Högnabba ilmoitti Boströmin kanssa keskustel­lessaan harki­tsevansa vastaan äänestämistä.

”Ymmärsin, etten sen jälkeen keräisi suosiota kaikissa piireissä. Mutta olen aina uskaltanut kulkea omia teitäni, kun se on minusta tuntunut oikealta valinnalta”, Johan Högnabba sanoo 20 vuotta myöhemmin.

Peter Boström muistaa, että Högnabba soitti hänelle NMT-puheli­mella aikaisin aamulla 3. joulu­kuuta 1992. ”Johan asui Teeri­järvellä, ja hän soitti vielä vaihta­akseen ajatuksia ennen koko­usta”, Peter Boström sanoo.

Äänestys

Hallituksen kokouspöytäkirja 3. joulukuuta kertoo, että jotkut hallituksen jäsenet asettivat kokouksessa fuusion kiireellisyyden ja tosiasiallisen hyödyn kyseenalaiseksi, ”koska telesektorin tulevien vuosien kehitystä on vaikea arvioida”. Puheenjohtaja puolestaan korosti JNT:n osakkeenomistajien saamaa etua, kun osakkeet vaihdettaisiin yksi yhteen, samoin puhelutaksa olisi hiukan alempi VLP:llä.

Koska asiassa ei päästy yksimielisyyteen, päädyttiin äänestykseen, joka toteutettaisiin kättä nostamalla. Siinä Lars Holmström äänesti fuusion puolesta, Hilding Nyman vastaan, Leif Info puolesta, Sigvald Blomqvist vastaan, Allan Nynäs vastaan ja Johan Högnabba vastaan. Äänet jakautuivat toisin sanoen 2–4. Högnabban mielipiteen vaihto ratkaisi siis asian. Puheenjohtaja totesi pöytäkirjan mukaan, että ”asia raukeaa tässä vaiheessa”.

Hallintoneuvosto saattoi myöhemmin päivällä pitämässään kokouksessa vain todeta tapahtuneen. Erään arvion mukaan hallintoneuvoston enemmistö olisi ollut valmis äänestämään fuusion puolesta.

Hallitus kokoontui vuoden viimeiseen kokoukseen 21. joulukuuta. Todettiin, että yhteenlasketut säästötoimet kattaisivat kymmenen työntekijän irtisanomisen ja kahden siirtymisen varhaiseläkkeelle. Hallitukseen tuotiin myös kauppakamarin lähettämä kirje, jossa liikennevaliokunta halusi fuusioasian uuteen käsittelyyn. Kirje merkittiin tiedoksi.

Saadaksemme koko kuvan fuusiodraamasta meidän on vielä kysyttävä, mitä intressejä VLP:llä oli fuusioitumisesta JNT:n kanssa. Yksi argumentti liittyy tietenkin suurkäyttö- ja synergiaetuihin. Mutta asiassa käytiin myös poliittista peliä, jonka lähtökohtana oli Vaasan ja

Comstate. Synkronisten datayhteyksien testaamiseen.

Seinäjoen kaupunkien kilpailuasetelma. Juuri v. 1992 näistä jännitteistä saatiin esimerkki, kun seinäjokinen Ilkka-konserni osti Vaasa-lehden (joka ilme­styy nyky­ään Pohja­lainen-nimellä).

Spekulaatioiden mukaan VLP:n vaasalaisintressit laskivat voivansa asemoitua paremmin seinäjokisia vastaan, jos he saisivat JNT:n omistajat mukaan yhtiöön. Tätä pidetään todellisena syynä JNT:n omistajille tarjottuun ylihintaan.

JNT:n hallitus ei voinut tietää yhteensattu­masta, jossa fuusio­päätöksen päivämäärä 3. joulu­kuuta 1992 on jäänyt his­toriaan myös tois­esta syystä. Maailman ensi­mmäinen SMS-teksti­viesti (Short Message Services) lähet­ettiin juuri sinä päivänä. Se tapahtui Englannin GSM-verkossa. Lähe­ttäjänä oli Neil Pap­worth Sema Groupista, vastaa­nottajana Richard Jarvis Voda­fonella. Teksti­viesti kuului ’Merry Christ­mas’.

Marian galleria: Peter Björkström

”Rauhallinen ja asiansa tunteva kaveri. Pidetty asiakkaiden ja työtovereiden parissa niin puhelinvaihdeasentajana kuin kuituliittymien myyjänä.”

Marian galleria: Sven Wannäs

”Palavasti innostunut työstään ja on nostanut JNT:n kartalle yhtiönä joka on VoIP-puhelujen etulinjassa.”