TULEVAISUUS ON NYT

1991 oli vuosi, jolloin lähes kaikki tapahtui. Politiikassa, taloudessa ja tekniikassa.

Tammikuussa Neuvostoliiton joukot valtasivat Vilnan televisiotornin Liettuassa ja Kuwaitin sodassa käynnistettiin hyökkäys Irakia vastaan. Kesäkuussa Boris Jeltsin valitaan demokra­attisilla vaaleilla Venäjän ensimmäiseksi presidentiksi. 18. elokuuta kovan linjan venälä­isten kommunistien vallankaappausyritys epäonnistui ja aiheutti ketjureaktion, jossa joukko aiempia neuvostotasavaltoja julistautui itsenäisiksi.

1. heinäkuuta Ruotsi jätti EU-jäsenyyshake­muksensa. Vuoden kuluessa kävi yhä todennäköisemmäksi, että Suomi seuraisi esimerkkiä.

Taloudessa kuultiin negatiivisia uutisia toinen toisensa perään ja työttömyysluvut kasvoivat kuukausi kuukaudelta. 19. syyskuuta pankkimaa­ilma koki shokin Suomen Pankin ottaessa haltuunsa SKOPin, joka ei enää selvinnyt sitoumuksistaan. Hallitus yritti saada aikaan yleisen 5 % palkanalennuksen, mutta paperi- ja metalliliitot kaatoivat sen. Marraskuussa Suomen Pankki yritti turhaan pysäyttää markkaan kohdistunutta spekulointia 50 %:n päiväluottokorolla. Kun markka sai kellua päivän ajan, sen arvo aleni 14 prosenttia.

Hallituksen kokoonpano muuttui huhtikuun eduskuntavaalien myötä: Keskustapuolueen Esko Ahosta tuli pääministeri. JNT:n näkökulmasta mielenkiintoisesti uudeksi liikenneministeriksi tuli Ole Norrback.

Yrityksiä karahtaa kiville

Jakobit, Konttoripalvelu ja CreAgora kaatuivat vuonna 1991. Jakobitin tapauksessa se tapahtui ilman konkurssia. Yhtiöt laitteet saatiin myytyä tyydyttävään hintaan ja omistajat, myös JNT, hyväksyivät pääoman alijäämän.

Heikommin kävi Konttoripalvelun ja CreAgoran tapauksissa, joissa omistajat menettivät suuria summia. Jälkinäytöksellä oli merkitystä myös JNT:lle. Harry Schaumanin säätiö hankki vuoden kuluessa kaikki JTT:n jäljellä olevat osakkeet. JTT:n omaisuuden havaittin jälkikäteen olevan yliarvostettua, minkä vuoksi säätiö teki reklamaation ja vaati JNT:lle osakkeista maksamansa hinnan alentamista.

Myös kiinteistöyhtiö Finskt Fastighets Förädling FFF ajautuisi konkurssiin mutta vasta myöhemmässä vaiheessa. Maaliskuussa 1991 FFF ja JNT kohtasivat aiemmin kuvatun vuokrakiistan ensimmäisessä käsittelyssä raastuvanoikeudessa. FFF:n omistaja Harry Rosendahl oli silloin valmis sovitteluun, jonka mukaan JNT maksaisi kuukausivuokrana 54 markkaa neliömetriltä huhtikuulta 1991 huhtikuulle 1992, jolloin JNT arvioiden mukaan muuttaisi vuokratiloista.

JNT:n vastaehdotus oli 45 markan neliövuokra samalta aikajaksolta sekä irtisanomisen peruminen, minkä Harry Rosendahl torjui.

Raastuvanoikeus päätti toukokuussa, ettei FFF

Tim Berners-Lee 2005

Linus Torvalds 2002

ollut esittänyt hyväksyttävää syytä ylemmän kellaritilan irtisanomiseen, minkä vuoksi irtisanominen oli vaikutukseton. Alemman kellarisalin osalta todettiin, ettei vastaaja tarvinnut sitä käyttöönsä ennen kuin syksyllä 1992, minkä vuoksi muuttopäiväksi siirrettiin 30. huhtikuuta 1992.

Rosendahl ilmoitti tyytymättömyyttä päätökseen, mutta muutamaa viikkoa myöhemmin osapuolet kuitenkin pääsivät sopimukseen. JNT hyväksyi 45 markan kuukausivuokran neliöltä kesäkuulta 1991 huhtikuulle 1992.

GSM:n maailmanensi-ilta

Kuten aiemmin on todettu, eurooppalaiset poliitikot olivat päättäneet GSM:n aloituspäiväksi 1. heinäkuuta 1991. Päätös oli aivan liian optimistinen; ongelmana oli ennen kaikkea, etteivät valmistajat ehtineet kehittää terminaaleja, siis matkapuhelimia, uutta GSM-tekniikkastandardia varten.

Ericsson ja Nokia olivat kumpikin v. 1987 tuoneet markkinoille kädessä kannettavan pienet NMT-puhelimet. GSM oli kuitenkin digitaalista tekniikkaa, NMT analogista, ja sen vuoksi GSM-puhelimien rakenne ei voinut rakentua NMT-ratkaisujen pohjalle.

Siihen, kuka ehti ensimmäisenä tosiasiassa käynnistää GSM-matkapuheluliikenteen, voi­daan vastata eri tavoin. Radiolinja ei epäröi­nyt kuvata itseään maailman ensi­mmäisenä GSM- operaattorina, mutta sille oli myös todellinen kilpailija, saksa­lainen Mannesmann. Mannes­mann lähetti 1. heinäkuuta kirjeen Saksan viestintä­ministeriöön ja ilmoitti olevansa valmis GSM- liikenteeseen lisenssin mukaisesti.

”Siitä ei kuitenkaan tehty suurta numeroa”, sanoo Mannesmannin laitetoimittajan Ericssonin testivastaavana hankkeessa toiminut Gunnar Sjökvist. ”Matkapuhelimia ei ollut eikä näin ollen tilaajiakaan, jotka olisivat voineet käyttää verkkoa.”

Suomessa Radiolinja sen sijaan löi PR-rumpua

Harri Holkeri soittaa Radiolinjan ensimmäisen virallisen GSM-verkon puhelun 1. heinäkuuta.

ja avasi GSM-verkon 1. heinäkuuta suuressa mediatapahtumassa Helsingissä. Harri Holkeri soitti silloin Nokian matkapuhelimella Tampereen apulaiskaupunginjohtaja Kaarina Suoniolle. Verkko kattoi vain osia Helsingistä, Turusta ja Tampereesta. Helsingin ja Turun väliset puheluyritykset eivät ensimmäisenä päivänä onnistuneet. ”Mutta olimme etukäteen onnistuneet haalimaan kokoon muutamia kymmeniä ’oikeita’ tilaajia”, Kurt Nordman kertoo.

Näiden GSM-ensi-illan tapahtumien vuoksi

On määrittelyasia, mikä oli ensimmäinen ’aito’ GSM-tekniikan puhelu. Tässä Radiolinjan toim.joht. Pertti Malva soittaa Puhelinlaitosten liiton toim.joht. Arno Tanhuanpäälle 27. maaliskuuta 1991.

Posti- ja Telelaitos lopetti aiemman läheisen yhteistyönsä Nokian kanssa. ”Yhteistyömme oli ollut oikein hyvää. Mutta se muuttui, kun saimme tietää Nokian toimittavan GSM-laitteita kilpailijallemme. Silloin vaihdoimme Ericssoniin ja Motorolaan”, PTL:n silloinen matkapuhelupäällikkö Matti Makkonen kertoo.

GSM oli arvovaltakysymys, joten myös Makkonen kutsui koolle lehdistökonferenssin. ”Toteutimme lehdistölle GSM-demonstraation Helsingissä. Soitin ’avajaispuhelun’, mutta tein selväksi, ettei tyyppihyväksyttyjä GSM-puhelimia

L.M. Ericssonin työntekijät Mats Köhlmark ja Jan Zaar suunnittelemassa Kistassa Mannesmannin GSM-verkkoa 27. toukokuuta 1991. Kuvan puhelimet ovat kuitenkin NMT-tyyppisiä.

vielä ollut. Viestini oli, että PTL käynnistäisi verkon heti, kun teollisuus pystyisi toimittamaan GSM-matkapuhelimia.”

Ruotsin Televerket huomioi GSM-avajaispäivän järjestämällä yhdessä Ericssonin kanssa vastaanoton noin 150 henkilölle Tukholmassa. Televerketin GSM-hankejohtaja Yngve Zetter­ström soitti Televerketin pääjohtaja Tony Hagströmille Orbitel-merkkisellä matkapuheli­mella. ”Halusimme osoittaa muulle maailmalle, että GSM-palvelu oli meillä valmiina sovittuna aikana”, kertoo Ericssonin silloinen myynti-

Mannesmannin johtaja Georg Schmittin ideo­ima kampanjapinssi.

johtaja Jan Wäreby.

Ericssonin GSM- hankejohtaja v. 1991, Mats Köhlmark, toteaa yhteenvetona: ”1. heinä­ kuuta 1991 pystyimme soittamaan GSM:llä Ericssonin järjeste­ lmässä Saksassa, Helsingissä, Kööpenha­ minassa ja Tukholma­ ssa. Pohjoismaiset järjestelmät olivat kuitenkin hyvin pieniä, Helsingissä kolme tukiasemaa, Kööpen­haminassa kaksi ja Tukhol­massa kymmenen.”

Radiolinjan hännännosto oli ilmeisen oikeutettu, mutta aivan kuten Mannes­manninkin kohdalla, tässä vaiheessa oli hyödytöntä yrittää suuria GSM-kauppoja. Mannesmannin johtaja Georg Schmittin lausahdus tältä ajalta on muodostunut lentäväksi lauseeksi: God Send Mobiles. Viimeinkin GSM- lyhenteen merkitys oli tullut selväksi. Jumala, lähetä meille matkapuhelimia!

Kuten NMT:n kohdalla, Nokia ja Ericsson tulivat GSM-puhelimissa maaliin yhtä aikaa. Kumpikin alkoi kädessä pidettävien GSM- matkapuhelinten sarja­valmistuksen syksyllä 1992.

JNT:llä yhä ankeampaa

GSM:n arvovaltakamppailua seurasi Pietarsaarenseudulla hyvin pieni piiri, vaikka JNT voi Radiolinjan osakkaana kuvata itseään maailman ensimmäisenä uuden kommunikaatiotekniikan tarjoana – tekniikan joka enemmän kuin mikään muu on muuttanut ihmisten elämää nykyaikana. Vuonna 2012 yli 80 prosenttia maailman matkaviestinnästä perustuu GSM-tekniikkaan, ja sillä on lähes uskomattomat viisi miljardia käyttäjää. Mitään muuta tekniikkastandardia ei voi lähimainkaan verrata siihen.

Paikallisesta näkökulmasta taatusti mielenkiintoisempaa oli Pietarsaaressa v. 1991 ensimmäisten maksutelevisiokanavien käynnistäminen, ja niiden kysyntä oli paljon suurempaa kuin mitä oli uskallettu toivoa.

Vuoden 1991 aikana toteutettiin tärkeä paikallinen yhdyskuntahanke, kun JNT, kaupunki ja energialaitos mittasivat yhteisen mittausryhmän avulla erityyppisten, maahan vedettävien kaapeleiden paikat.

Taksiliikennöijien radioliikenne nousi syksyllä JNT:n hallituksen asialistalle. Se oli siirtynyt kesällä 1986 JNT:lle, joka koordinoi taksitilaukset samassa yksikössä, jossa käsiteltiin myös numerotiedustelut, vikailmoitukset, herätykset ja muut. Nyt taksiautoilijat harkitsivat Vaasan, Mustasaaren, Uudenkaarlepyyn, Pedersören,

Radiolinjan GSM-verkko 1. heinäkuuta 1991.

Luodon, Pietarsaaren ja Kokkolan kattavaa suuryhtiötä.

Muodostettaisiinko sille yhteinen keskus? Ja sijoitettaisiinko se siinä tapauksessa Vaasaan vai Pietarsaareen? JNT jätti tarjouksen: 4 markkaa per kutsu, mitä pidettiin ”varsin kalliina”. Asiaa ei ollut ratkaistu vuoden loppuun mennessä. Jos Vaasa saisi keskuksen, JNT joutuisi todennäköisesti lopettamaan ympärivuorokautisen palvelun.

Syyskuussa JNT:n hallitus kutsuttiin opintokäynnille Nokian kaapelitehtaalle Ouluun. Matkan aikana pidettiin synkkä hallituksen kokous. Yhtiön toiminta osoitti ”huomattavaa laskusuuntaa”: se koski niin asennuksia ja korjauksia kuin tele- ja kaapelitelevisio-

Linjakapasitans­simittari Nokialta.

materiaalin myyntiä. Yhtiön talous oli tiukoilla jo entuu­destaan, ja nyt lukuja pääte­ttiin seurata entistäkin tarkemmin ja ryhtyä harjoittamaan hyökkäävä­mpää markkinointia.

Marraskuussa saatiin huonoja uutisia: yhtiön suurin asiakas, Kymmene-konserni, suunnitteli ostavansa yritysverkon PTL:lta. Päätettiin yhdessä Datatien kanssa esittää asiakkaalle vaihtoehtoinen tarjous, jossa keskityttäisiin erityisesti kaukoyhteyksiin.

Joulukuussa hallitus otti kantaa Bo Södön ja Sven Wannäsin hakemukseen ATK-kirjekurssin tukemisesta. Yhtiö päätti ostaa kaksi Pctä, joita he voisivat käyttää ”kurssiaikana”, ja maksaa puolet kurssin hinnasta.

Uusia yhdistymiskeskusteluja

JNT:n tukala taloustilanne tarjosi luonnollista kasvupohjaa yhdistymisajatuksille. Henkilökunnasta useimmat suhtautuivat silti yhdistymiseen kielteisesti – lukuun ottamatta Trygve Stilliä, joka oli pitkään työskennellyt Vaasan Puhelimella ja tunsi sikäläisen väen. Hallituksella oltiin epävarmempia. Hallituksessahan pitää miettiä, mikä on yrityksen kannalta parasta, ja miten siihen kysymykseen vastattaisiin?

Monet pitivät itsestään selvänä näkemystä, jonka mukaan suurimuotoinen voittaa talousasioissa aina pienimuotoisen. Samalla kuitenkin peruskysymyksenä oli, ketä varten yritys oli olemassa. Kun omistajina oli tuhansia paikallisia ihmisiä ja yrityksiä, oli itsestään selvää lähteä liikkeelle heidän priorisoinneistaan.

Asian teki todella monimutkaiseksi vielä v. 1991 voimassa olleet sääntelyt, jotka estivät järkevät ratkaisut. Aiemmin mainitut verkkoryhmärajat olivat yksi tällainen este, samoin ne verkkoryhmät, jotka olivat pirstaloituneet yksityisten yhtiöiden ja PTL:n kesken. JNT:n ja PTL:n Vaasan piirin johdon välinen kokous ei tarjonnut selkeää opastusta, miten asiassa päästäisiin eteenpäin.

Kuten aiemmin on selvitetty, Kokkolan ja Pietarsaaren yhteinen elinkeinoelämän neuvottelukunta oli v. 1990 puhunut verkkoryhmien 967 ja 968 yhdistämisen puolesta. Koska Ole Norrback oli nyt liikenneministerinä, tilannetta pidettiin otollisena uudelle aloitteelle. Elokuussa saatiin muotoiltua ministerille osoitettu kirjelmä. Sen viestinä oli, että vuodelle 1996 ilmoitettu siirtyminen suurverkkoryhmiin oli aivan liian kaukana tulevaisuudessa.

Marian galleria: Tom Gädda

”Joustava ja palvelu­henkinen myyjä jolla on hyvät sosi­aali­set ja tek­ni­set tai­dot. Työs­kenn­ellyt monenlaisten tie­to­tek­niikka­sov­ellusten par­issa. Kes­kittyy nyt kuitu­liitty­miin.”

Marian galleria: Björn-Ole Roslund

”Bönni on sympaattinen ja vastuun­tuntoinen asentaja, joka hallitsee kaiken lähetyksistä turvapuhelimiin.”

Marian galleria: Gun Wiklöf

”Vastuuntuntoinen ja haluaa kaikille hyvää. Kokemusta jo 1980-luvulta lähtien. Gun tuntee hallinnon läpikotaisin.”